Muistitauluja

Onhan se vähän kamalaa, kun näkee roskiskamat käyttöesineinä. Se tarkoittaa sitä, ettei oikein voi heittää mitään roskiin. Ei ainakaan heti. Kyllä minä pari kertaa vuodessa kahlaan varastoni läpi siinä toivossa, että jotain joutaisi roskiin. 

Viimeksi kun siivosin, niin metallikeräykseen lähti kaksikymmentä vääntynyttä naulaa. Ne vääntyvät käsittelyssäni helposti, ja siksi jätänkin lähes kaikki naulaamista vaativat hommat kaverilleni. 

Metalliroskiin päätyi myös omituinen, hyvin ohuesta rautalangasta tehty vieteri, joka oli alkanut purkautua. En ollenkaan ymmärrä mistä se oli tullut, mutta se kammotus takertui uusiin sukkiksiini, ja niihin tuli silmänpako.

Luovuin myös pussillisesta tilkkusilppua. En ehkä olisi siitä luopunut, mutta en saanut uunia syttymään ja käytin ne sytykkeinä.

Möykkyyn mennyt tyynyntäyte lensi roskikseen kuin 

myös läjä rumanvärisiä posliininsirpaleita.

Siivous jäi kesken, kun löysin taas jotain mistä aloin työstää. Suurimmasta osasta roinaa saa näperreltyä kivoja tavaroita. Pitää vaan pistää mielikuvitus liikkeelle. 

Punainen kehikko on kaikki, mitä tikkataulusta on jäljellä. Maalasin sen ja ripustin oveen - erinomainen taulu postikorteille.

Sininen muistitaulu on melkein läpi ruostunut tarjotin. Taisin pitää sitä kukkalautasena. En tehnyt sille muuta kuin maalasin. Kuvassa ei erotu, että ulkosyrjissä on kirkkaanpunaiset vauhtiviivat. Ne ovat samanväriset kuin nipistin, jossa on Johanna-tyttäreni lapsena kirjoittama teksti:

"Oma koti on kultaakin kalliimpi."

Nipsut pysyvät paikoillaan magneeteilla.

Muistitauluja enemmän tunnisteella muistitaulut