Loputon sisustusvimma - kattolampun uusi mekko

 

Koti on paikka, joka muuttaa koko ajan muotoaan.

 Kotini on täynnä vanhaa roinaa, eikä sen sisustus ole koskaan valmis. 
On niin hauskaa muokata tavaroita uuteen kuosiin, 
muuttaa niiden käyttötarkoitusta tai hajoittaa ne osiksi ja 
yhdistellä ne johonkin toiseen materiaaliin joskus ihan omituisellakin tavalla.
Hauskuutta lisää se, ettei muokkaamisesta tule juurikaan kuluja.
Kaikki tavarat ovat vanhoja - joko omia, kirpusta muutamalla 
pennosella hankittuja tai lahjaksi saatuja. 

Viimeisin tuunaukseni on tuvan kattolamppu. 
Lahjaksi saamani varjostin oli nuhjaantunut ja tylsänruskea. 
Kankaasta pääsi eroon yhdellä riuhtaisulla, ja kehikko sai 
uuden asun kaapissa kutistuneesta pitsimekosta. 
Ratkaisin mekosta vuorin toiseen käyttöön, katkaisin sen 
sopivasta kohdasta ja kiristin kehikon päälle. Helma oli juuri
sopivan kokoinen, joten saumoja ei tarvinnut uusia.
Yläreunan rypytin harsinlangan avulla ja ompelin sen pienin
pistoin kehikon yläreunan ympärille. 
Hapsut varjostin sai timanttipötkylöistä, jotka maksoivat peräti
50 senttiä kirpputorilla. Pussin ostaessani en yhtään tiennyt, mitä 
pötköillä tekisin, ja niinpä ne odottivat romupurkissa käyttöä syyskuusta asti.
Liian johdon sai piilotettua vanhempieni kellarissa viereksineen
metallimaljan sisälle. Ei aavistusta, mikä malja oli alunperin, mutta 
se sopi varjostimeen kuin nenä päähän.

 
Lisää tuunattuja valaisimia löytyy hakusanalla valaisimet.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää