Kattilankannesta kello ja kulhosta kattolamppu

Emaliastiat ovat jotenkin suloisia. Hankin niitä jo vuosia ennen kuin ne tulivat muotiin ja niiden hinnat nousivat. Muistan ostaneeni kirppikseltä uudenveroisia kulhoja viidelläkymmenellä ja lautasia kymmenellä pennillä. Siinä pieni päässälasku lukijoille.

Muuttaessani Mäntymäelle kokoelmani karttui, koska sain pitää talon entisen omistajan käytetyt kipot. Kerran sain kirpputorilta kaupantekijäisiksi pinon vähän rähjäisiä ja emalikulhoja, joiden elämä jatkuu kukkaruukkuina sisällä ja ulkona. 

Kuvan kello on entinen kattilankansi, josta oli sopivasti irronnut nuppi. Sen reikä oli aivan samankokoinen kuin kellonviisareiden tappi. Operaatio 

Uusi Kello Tupaan oli siis helppo ja supernopea tuunaustehtävä. Irrotin rumasta muovikellosta koneiston ja viisarit ja siirsin ne kanteen.
Kello edistää varttitunnin viikossa, mutta se on vain pieni vika kauniissa kellossa.

Tuvan kattovalaisimeksi uhrasin ehjän kulhon. Iskin naulan sen pohjan läpi ja juttu oli sillä selvä. Naulanreikä ei ole mitenkään kaunis, mutta alapuolelta sen peittää lampunkanta ja yläpuolelta peltisen karkkipurkin kansi. Myös siihen paukautin johtoa varten reiän. 
Kaverini kiinnitti johdot paikoilleen ja ripusti koreuden kattoon.

Lisää tuunattuja valaisimia kattoon ja pöydille löytyy hakusanalla valaisimet ja astioita tunnisteella astiat.