Ikäväkin päivä voi muuttua iloiseksi. Käänne tosin vaatii hieman onnellisten asioiden kaivelua muistinsopukoista, mieluisaa tekemistä tai loikoilua tyynyröykkiön keskellä tulen rätistessä leivinuunissa.
Kesän paras välipala
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Kaverini toi metsästä ihania tuomisia, mustikoita ja lakkoja. Lorautin marjojen päälle makeuttamatonta kookosmaitoa, ja mitä parhain herkku oli valmis syötäväksi.
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli. Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet. Nelj...
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä. Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta. Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin, jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä. Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset saivat kiehua k...
Hei kaikille lukijoille. Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä. Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi. Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin. Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja. Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan. Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...