Tään päivän kuulumissii
Mie olin ajatellu tännään kirjottoo kanahaukasta. Semmonen nimittäin lens miun tuvan ikkunnaan männä muanantaina. Sen polosen poijan siippeen koski, vuan myö suatiin miun kaverin kansa se kiini ja hoittoon. Vaan mie kirjotan siitä lissee vaik huomena.
Mie sen tähe kirjotan näin murtteella, ku luvin uamusella Viikarvartin lokista murtteella kirjotetun jutun. Hiä siinä kyssyy lukijoiltaa, et onnistuiskoon muiltai paikkakunnan murtteella kirjottamine, nii mie sen tähe tälleen kirjotan.
Se on tässä se juttu. Kannattaa muuten lukkee, seon niin mukava tarina.
Minen näin paljjoo ite kehtoo puhhuissa viäntee, mutta ossoon minä kyllä jos halluun. Tiälä Itä-Suomessa jotkut lottuuttaat ihan hirvveesti, kun myö ollaan nii lähellä Savvoo. Osa on tullunna tänne Karjalasta, ja heijän puheessa on se murre on vielläi vahvoo. Kukkaa ei puhu kirjakieltä, vuan jokkaine enempi tai vähempi murretta viänttää.
Missulle on ihan sama mitenkä minä puhun. Seon nii onnelline kun oon tuas pihassa, että se vuan naatiskelloo.
Tänä uamuna on minu jo monesti pitänä hölömöillä. Miun piti männä lapraan sen myyräkuummeen takkii. Siitä kuummeesta voip kuka haluvaa lukkee tästä
Nousin vahingossa tunttii liian aikassiin. Sittä mulle kuitennii tuil kiire, kun rupesin vuan ratkommaan iisakkii. Yhenäkin pitihi jo noppeesti ruveta lähtöö tekemmään jotten myöhästys.
Siinä lähtiissä meinasin viijä pioroskat, nii voi helekkari mikä sotku tuli. Oli männy pussin pohja halaki ja roskat valu pitkin roskiskuappii ja tiskipöytee. Ja loput tippu varpaille. Vähäkö ärsytti vuan en kehanna kirroilla. Ei kehtoo kiukutella kun on nii nätti päevä. Hirvveen paljo on lintuja tuosa pihalla. Niistä osa meinovvaa kohta lähtee etellään, nii ne syöp enempi ku jaksaat.
Tuil mielleen tässä viäntäissä, ku joku vuos sittä kulin linjurilla monta kertoo Joensuuhu ja takas. Siinä kuul vaekka mitä juttuja, halus tai ei. Ykssii mummo kerto nuapurilleen, jotta sen intiaanivävyllä - selevis sittä myöhemmin jotta se vävy olki intialaine eikä intijaani - oil ripuli tullunna. Sen ties siitä, kun se vävy oil männy avanttoon, ja siihe reunaa ol jiänä kakkoo. Se oil tarkistanna se anoppi. Sittä se huasto, jotta kun oli joku kerräys ollunna, ni jotku rikkaat oli laittana vuan kymmene senttii purkkiin. Sano se nimettii. Vuan nappeja ei kuulema sillä kertoo ollu kukkaan laittana kerräykseen niinku joskus.
Myö kerran entisen työkaverin kansa opetettiin ulukomualaista työkaverrii kertommaan suomeks mitä oil lounnaaks. Ite se halus oppii. Vuan ei se oppina mitenkää sanommaan, jotta tännään on kualkierälylleitä ja jäläkiruuvaks kiäretorttuu. Se mäni väittäämmään, ettei semmossii sanoja ou eis olemassa. No, mitäs mäni kysymmään.
Kukas seuraavvaaksi kirjottaa murtteella? Jos joku innostuu, nii ois mukava sitä lukkee. Heippa vuan!
