Kanahaukan pelastusoperaatio
Tämän kesän kanahaukkapoika lensi reilu viikko sitten jostain syystä kovalla vauhdilla päin tuvan ikkunaa. Olin silloin tuvassa, ja ehdin ennen rysähdystä nähdä jotain isoa lähestyvän ikkunaa. Ikkunaruutu säilyi ehjänä, mutta lintupoloinen sai kovan tällin törmätessään lasiin vasen kylki edellä.
Ulkona odotti surullinen näky. Haukka, jota silloin luulin hiirihaukaksi, istui pöllämystyneenä seinivieressä. Ensin se ei liikahtanutkaan, mutta siirtyi sitten hyppimällä muutaman metrin päähän. Se yritti lentää, mutta vasen siipi veti sitä vasemmalle ja lintu tupsahti heti maahan.
Haukka yritti monta kertaa huonolla menestyksellä päästä ilmaan. Siipi nousi kyllä vähän, mutta se näytti omituiselta, ja aina lintu tipahti pyrstölleen. Väliajat haukka vain istuskeli ylväänä kaatuneella puunrungolla, kivellä tai maassa.
Kysyin neuvoa linnun pelastamiseksi kokeneemmalta lintuharrastajalta. Hän neuvoi soittamaan Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtajalle Hannu Lehtorannalle, jonka kanssa sovimme haukkatreffit muutaman tunnin päähän.
Lintu lepäili iltapäivän pihalla. Seurasimme sitä kaverini kanssa vuoroin pihalta ja vuoroin ikkunasta käsin. Kun treffit alkoivat lähestyä, ei haukkaa yhtäkkiä näkynyt missään. Etsimme sitä ristiin rastiin pitkin pihaa ja lähimetsää, mutta siitä ei näkynyt vilaustakaan.
Vielä ennen hämärää kävin turhaan uudelleen linnun etsintäretkellä. Olin niin harmissani, kun ajattelin lentokyvytöntä lintua metsässä. Irtokoirat ovat tässä edelleen ongelma, eikä haukka pystyisi niitä vastaan puolustaumaan. Eniten harmitti se, kun en ollut edes yrittänyt ottaa lintua kiinni. Olin koko ajan varma ettei se lähtisi mihinkään, ja että lintumies Hannu pelastaisi sen.
Pahanmielen yön jälkeen näin ensimmäisenä aamulla, että lintu istui makkarin ikkunan takana. Mikä riemu! Olen ihan varma, että se tiesi saavansa tässä apua.
Olin illalla omantunnon tuskissa varalta kysynyt lintumieheltä ohjeita petolintujen pyydystämiseksi. Ohjeiden mukaan varustauduimme kaverini kanssa viltillä, isolla laatikolla ja rukkasilla.
Löytöpäivänsä, 10.9. ja sen päivän nimipäiväsankarin Kalevin mukaan, Kymppikaleviksi ristimäni haukka säpsähti kun menin sitä kohti. Se hypähteli vähän kauemmaksi mutta pysähtyi, kun rupesin lepertelemään sille, pikkupoikavauva älä pelkää, kohta pääset hoitoon, ai kun sinä olet kaunis ja anteeksi kun luulin sinua hiirihaukaksi ...
Tuntui niin juhlavalta katsoa haukkaa silmiin.
Kun kaverini lähestyi, klonkkasi Kymppikalevi taas kauemmaksi ja meni lopulta kököttämään ladon seinustaa vasten. Siinä saimme tilaisuutemme. Linnun toisella puolella oli pieniä tiheäkasvuisia kuusia, joiden alle se ei ehkä sopisi.
Menin haukan viereen, ja laskin laatikon kumolleen maahan. Kaverini heitti linnun päälle viltin, otti varovasti pyrstöpuolelta käsin sen jalkataipeista kiinni ja siirsi sen laatikkoon. Haukka oli itse jo hivuttautunut laatikon suuaukolle, joten loppupelastus onnistui kivutta.
Siinä vaiheessa kaverini huomasi, että hänen silmälasinsa olivat operaation aikana lentäneet jonnekin. Onneksi ne löytyivät ehjinä lähistöltä.
Olin niin onnellinen, kun saatoin soittaa Hannu Lehtorannalle, että haukka on laatikossa ja että mitäs nyt tehtäis. Hän tuli puolen tunnin ajomatkan päästä hakemaan lintua ja tarkisti siipien kunnon. Oikea siipi tuntui olevan kunnossa, eikä vasemmassaan siivessä ollut mikään poikki.
Hannu vei samantien Kymppikalevin hoitopaikkaan Viinijärvelle. Tänä aamuna sain tietää, että se oli jo rengastettu ja olisi eilen saanut lähteä vapauteen. Siipi ei kuitenkaan vielä ollut kantanut, joten se joutuikin vielä jäämään hoitoon. Mitään vakavampaa vammaa ei siivessä pitäisi olla, mutta joku siinä kuulema vielä estää lentämisen.
Myöhemmin saan tietää, onko Kymppikalevin tulevaisuus onnellinen.
Lisää lintujuttuja löytyy tunnisteella linnut.
Juttuja ja kuvia muista metsäneläimistä löytyy hakusanoilla
metsäkauriit
oravat
puput
siilit
pitkähäntäiset
