Kaapissa kutistunut hame käyttöön taas
Vuosia sitten sain Raija-kaveriltani kauniin vihreän hameen, joka oli kutistunut hänen kaapissaan. Pohdimme äsken Raijan kanssa hameen ikää, ja päädyimme 1960-lukuun.
Käytin polven alle ulottuvaa hametta aika paljon sekä töissä että kotona. Hame on hyvin helppohoitoinen ja pysyy sileänä loputtomiin. Lisäksi kangas laskeutuu nätisti ja jopa jotenkin hylkii tahroja.
Ongelma oli se, että hame jatkoi kutistumistaan kaapissani ja joutui sen takia moneksi vuodeksi syrjään.
Eilen kekkasin konstin, millä sain hameen takaisin käyttöön.
Missu toimi tietenkin avustajana.
Ratkoin vetskarin irti muuhun käyttöön, ja lyhensin hametta yläreunasta 20 senttiä.
Ompelin yläreunaan viisi senttiä leveän kuminauhan. Sitä oli aika ärsyttävä ommella, koska se ei juurikaan joustanut.
Kun ompelin kuminauhaa lenkiksi, hyppi siksak-ommel miten sattuu.
Onneksi muistin pikkuniksin, jonka avulla myös tarranauhan ompelu sujuu näppärästi. Laitoin päällimmäiseksi palan silkkipaperia, ja ompelin kuminauhan lenkiksi sen avulla. Lopuksi nyhtäisin paperin irti.
En tosin siihen hätään löytänyt tavallista silkkipaperia, joten käytin joutavan valokuvakansion ohutta välipaperia, jota hyödynnän myös silittäessäni liimakangasta.
Konstit on monet, sano eukko kun kissalla pöytää pyyhki, luki muistaakseni Erkki Tantun piirroksessa. Joensuun mummi oli leikannut piiroksen lehdestä irti ja nastannut sen keittiön seinään.
Vyötärö ei ole nurjalta puolelta mitenkään hieno, mutta en aio sitä kenellekään esitellä.
Hame oli niin kauan taitoksella komerossa, että taitokset vähän pököttävät. Ne suoristuvat pian käytössä, ja voihan niitä vähän painaltaa silitysraudalla.
Lisää tuunattuja hameita ja mekkoja löytyy tunnisteella hameet.
Tässä pari linkkiä
