Piti tulla matto, tulikin vati

Pyörittelin näpeissäni nyörejä ja nauhoja -laatikon sisältöä, ja sain päähäni tehdä sekalaisista pätkistä pienen maton. 


Nyörejä kuten muitakin tarvikkeita kertyy, koska en voi heittää käyttökelpoisia nauhoja, vetskareita, paljetteja, nappeja yms pois, kun puran tai tuunaan vaatteita. Nyörejä tulee myös paperista lahjakasseista ja milloin mistäkin. Pitkä punainen nauha on peräisin omituisesta joulukoristeesta.


Jos olisin alunperin älynnyt pyörittää nauhoja kiekoksi pöydällä, ne olisivat ehkä pysyneet paikoillaan. Silloin ne olisi voinut kiinnittää toisinsa liimaamalla nurjalle puolelle tukikankaan. Tai en ole ihan varma olisiko se riittänyt pitämään maton kasassa. 

Koska kieputin nauhoja kiekoksi sormissani, eivät nauhat tietenkään pysyneet pitkään paikoillaan. Niinpä aloin liimata niitä yhteen. Tulos olisi ollut siedettävä, jos kuumaliima ei olisi tursunnut näkyviin myös toiselta puolelta. Nyt näky oli aika ruma.

Ommellen en viitsinyt nauhoja kiinnittää, kuten tein sukkahousumatossa. 
Mattoa voit vilkaista tästä Sukkahousumatto.


Tähän olisi pitänyt ottaa kuva matosta, ennen kuin aloitin sitä väännellä. Se oli melkein tasainen. Tämä kuva on otettu vasta sitten, kun olin jo päättänyt tehdä matosta vadin ja alkanut vääntää siitä muotoonsa.


Pursotin tekeleen toiselle puolelle erikeeperiä, 


taivuttelin sen kulhon päälle ja 


liimasin koko komeuden päälle pienen huivin. Liimaa levitin paksuhkon kerroksen myös huivin päälle. Liima kovettaa kangasta ja samalla tekee vadista tukevamman. 

Muottina olleen kulhon suojasin muovipussilla. 

Huiveja ja muuta tuunattavaa sain lahjoiksi. Lahjat esittelen tässä näin Tuunattavaa. Postauksessa esittelemäni appelsiininsiivut ovat jo korviksia, joita voi katsastaa tästä Appelsiinikorvikset. 


Tekele kuivui yön kuuman uunin päällä. Aamulla taittelin huivin päät vadin sisäpuolelle, ja levitin myös niiden alle ja päälle liimaa. 


Missu esittelee vanhaa wokkipannua, joka toimi vadin muottina. Pannu on nykyisin kukkalautanen, jonka ulkopuolen spreijasin pinkiksi.


Vati jäi vähän kuhmuiseksi, mutta



se on varsin käyttökelpoinen neulevati. 


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät täältä vinkkejä omiin tuunauksiin
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua kunnes vesi värjäytyi. Noukin reikäkauhalla enimmät ros
Lue lisää

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Neljä avoimek
Lue lisää