Kotikutoista väriterapiaa

Neulomishimosta on vain hyötyä, jos ei oteta huomioon ajoittain rutisevia hartioita.
Neulon aina selälläni, mukavasti sohvalla rellottaen. Opin sen joskus kun selkä oli liian kipeä istumiseen. Totesin makailuneulomisen sopivan minulle, joten jatkan sitä edelleen. 

 Nykytutkimusten mukaan liiallinen istuminen on epäterveellistä, jopa vaarallista. Selällään neulominen on siis terveellisempää kuin istuallaan väkertäminen. Sitäpaitsi neulomiseen ei varsinaisesti mene edes mene aikaa, kun sen yhdistää telkkarin katsomiseen. Näitä sukkia tehdessä olen katsonut monta lauantai-illan poliisisarjaa ja muutaman leffan. 

Pitkävartiset lilat sukkaset saa Anita-kaverini ystävänpäiväksi, jos saan kiikutettua ne ajoissa postiin. Terveisiä vaan Anitalle ja iloista Valentinen päivää 54 vuotta kestäneen ystävyyden kunniaksi!


Missu valitsi suosikkisukkansa. Se jo ehti tarttua hampaillaan päättämistä odottaviin lankoihin. Sen jälkeen kun Missu tuli taloon, on lankaröykkiöt pitänyt nostaa katonrajaan. Ennen lankakorit olivat hujanhajan pitkin lattioita ja pöytiä.


Jo valmiiksi kirjavalla langalla ja yksivärisellä langalla saa helposti aikaan superkirjavia sukkia. Niissä raidat elävät omaa elämäänsä, ja sukat ovat aina vähän erilaiset.


Näihin riemunkirjaviin sukkiin käytin monta keränloppua. Ne ovat parit, vaikka sitä ei ehkä heti ymmärtäisi. Parimääritelmään riittää, että sukat ovat samankokoiset. 


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät täältä vinkkejä omiin tuunauksiin
Lue lisää

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Neljä avoimek
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua kunnes vesi värjäytyi. Noukin reikäkauhalla enimmät ros
Lue lisää