ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, Autoilua ja asuvalintoja

Veljeni osti vuosikymmeniä sitten kesätienesteillään ensimmäisen autonsa. Hän päätti sekä oppia auton korjausta että säästää loput tienestit bensaan, massaamalla auton pohjan itse. Juuri kun oli irrottanut autosta kaiken mahdollisen penkkejä myöten, Pekka huomasi unohtaneensa ostaa jonkun puuhassa välttämättä tarvitsemansa osan.

Kekseliäisyyttä ei perheessämme ole koskaan puuttunut, ja niinpä Pekka pisti pesuvadin penkiksi ja lähti pistäytymään muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa autotarvikeliikkeessä.

Pesuvadin päällä istuva, turvavöittä ajava poika, jonka ajokorttikin oli unohtunut kotiin,  aiheutti matkan varrelle sattuneessa ratsiassa kovasti kummastusta: 

Mikä ihmeen pyydys tämä on? 
kysyi ikkunasta sisään katsonut poliisi. Nyt poika kotiin ja äkkiä!

-

Lähdimme ystäväni kanssa ostoksilta Helsingin Itä-Keskuksesta ruuhkaisena iltapäivänä. Jonkun kilometrin päässä poliisipartio pysäytti meidät, ja nopsa kun olen, niin ehdin jo keljuilla kuskille ylinopeudesta. Naiskonstaapeli lähestyi, mutta avasikin minun, kyytiläisen puoleisen oven ja kohteliaasti ilmoitti: 

Tutka-autosta soittivat, että rouvan huivi roikkuu puoli metriä oven ulkopuolella. Se kannattaa nostaa autoon, ettei likaannu kurasohjossa.

Sitten olikin jo kuskin vuoro vähän vinoilla.    

-

Sisareni Taina pistäytyi kesken pihatöiden kauppaan, jossa sattui tapaamaan vanhan työkaverinsa. Juttutuokio venähti, ja Taina nojailla rojotti rennosti ostoskärryä vasten. 

Yhtäkkiä vieras rouva koputti häntä olkapäähän ja totesi, että hänestä olisi kyllä kiva jos joku sanoisi. Niin siis jos hänellä olisi housut noin pahasti takasaumasta ratkenneet kuin sisarellani. 

Taina kurottautui vilkaisemaan takalistoaan, ja juttutuokio loppui siihen. Harvoin näkee naisihmisen peruuttavan niin vauhdikkaasti kaupan ovesta ulos, ylhäältä alas asti ratkenneita housujaan muovikassilla peitellen.

-  

Stockmannin kenkäosastolla kohtuullisen hienosti pukeutunut rouva istahti viereeni sovittamaan saappaita. Rouva ei huomannut kiskovansa kenkiä vääriin jalkoihin, ja hiki nenänpäästä tippuen hän sai kuin saikin saappaat jalkaan. 

Peilin kuvajaisen kautta näin, miten rouva hämmästyneenä tuijotti eri suuntiin sojottavia jalkateriään, eikä saanut naurultaan saappaita pois. Yhtä railakkaasti naurava myyjä kiskoi kiskomistaan, ja kun saapas lopulta irtosi, kellahti myyjä kumolleen. 

Oli aika erikoinen näky, kun lierihatussa keikaroiva asiakas ja lattialla istuva myyjä molemmat nauroivat katketakseen, ja osoittelivat keskellään töröttäviä saapikkaita.

Pakina julkaistiin Ylä-Karjalassa 16.8.2011