Metsäkauriiden talvi
Edellisessä kaurispostauksessani Pihakauriiden elämää kerroin olevani huolestunut Pörröturkista, jonka turkki näytti erilaiselta kuin toisten kauriiden. Pörröä turkin takkuisuus ei vielä pari viikkoa sitten näyttänyt kiusaavan. Välillä se rapsutteli itseään, mutta niin tekevät kaikki kauriit. Pörröturkki kulki porukan mukana, söi ja nahisteli muiden lailla. Kun kauriit säikähtivät jotain ja pinkaisivat piiloon, oli Pörröturkki yhtä nopsa kuin toisetkin.
Kun Pörröturkki asettui ruokalevolle, kävi sen kaveri näin nätisti sitä moikkaamassa ja kävi kohta sekin pötkälleen. Kauriit osavat valita lepopaikoikseen mahdollisimman suojaiset kohdat. Niinpä joka puolella pihaa ja sen ympäristöä on kauriiden pesiä.
Kun pakkanen puolitoista viikkoa sitten alkoi kiristyä, ei Pörrö enää tullutkaan toisten mukana pihalle. Ei auttanut, vaikka kuinka tähyilin sitä ikkunasta. Pörröä ei ole enää näkynyt myöskään Tiinan ja Pekan pihalla.
Kauriit tulevat usein pihalle pitkässä jonossa.
Pörrön turkissa ei näyttänyt olevan paljaita laikkuja, mutta kävikö pakkanen sille kuitenkin liian ankaraksi, ei voi tietää. Pieni mahdollisuus on, että se olisi lyöttäytynyt toiseen laumaan. Yksin se ei ehkä pärjää. Kauriit ovat aina liikkuneen sydäntalvet yhdessä.
Kauriille sopiva ruoka on luonnossa tosi vähissä. Lähikaupasta kauriiden lahjaksi saama ruoka on eläimille elintärkeää. Myös neljänkymmenen kilon kaurasäkit hupenevat muutamassa päivässä.
Herrakauriiden sarvet kasvavat nyt nopeasti. Sydänsarven sarvet ovat jo saamassa kolmannet haarat. Se ei kuitenkaan isottele, vaikka sen sarvet ovat lauman komeimmat. Kun pikkupojat pukkivat sitä pikkuriikkisillä sarvillaan, se lähtee muka karkuun.
On mukava näky, kun kaikki käyvät ruuan jälkeen päiväettonelle. Kylmällä säällä kauriit kaivavat unikuopat toistensa lähelle. Vartijakauriit asettuvat toisia vähän kauemmaksi ja tarkkailevat ympäristöä joka suunnalta.
Kauriiden elämää häiritsevät eniten irtokoirat. On vaikea ymmärtää, miksi niin monet koiranomistajat eivät kunnioita metsäneläinten rauhaa. On niin tavallista, että omistajat laskevat koirat irti kotiini johtavalla yksityistiellä.
Joku päivä sitten naisihminen oli antanut spanielilta näyttävän koiransa käydä hajottamassa pihallani ruokailleen kaurislauman. Koira oli jatkanut ajoaan kauriiden perässä matkaansa naapurin pihalle ja sieltä jäälle. Kauriit olivat juosseet pakoon, kaikki eri eri suuntiin koira perässään, eikä sen omistaja ollut tehnyt elettäkään ajojahdin pysäyttääkseen.
Pari viikkoa sitten ajokoira hätyytteli kaurisporukan niin kunnolla, että kauriit uskaltautuivat takaisin vasta seuraavana aamuna.
Kaurisjuttuja myös
Tämän postauksen kuvista osa on kaverini ottamia.
Tavallisesti kaikki kuvat ovat minun nappaamiani.
