Pihakauriiden elämää

Kun pakkanen kiristyy, kerääntyvät metsäkauriit laumaksi. Joka päivä yhdentoista kauriin porukka käy pihalla montakin kertaa. Hedelmien ja vihannesten pilkkomista siis riittää ja niiden lisäksi kauraa menee kilokaupalla. Myös nuolukivi ja linnuille ja oraville tarjotut pähkinät ja auringonkukansiemenet maistuvat kauriille.

Missu istuu usein ikkunassa ja katselee kauriiden touhuja.


Missun paita on näköjään mennyt päälle takaperin.


Joskus pitää vähän nahistella kesken ruokailun. 


Keskellä olevan Pörröturkin tilanne huolestuttaa minua. Sen turkki on takkuinen, ja toivon etteivät karvat ala irtoilla talvella. Kerran yhden kauriin turkkiin tuli muutamia paljaita paikkoja, mutta silloin kevät oli onneksi jo pitkällä. Laikkuihin alkoi tulla uutta karvaa ojo ennen kuin kauriit lähtivät kesälaitumille. Syksyllä turkki oli taas ihan hieno. 


Myös ruoka-aikoina pitää ainakin jonkun olla valppaana.



Kovalla pakkasella kauriiden turkit menevät kuuraan. 



Joskus kauriit jäävät pihalle koko päiväksi. Välillä ne ottavat päiväunia. 
Koko porukka ei nuku yhtä aikaa. Osa vartioi aina toisten unta myös öiseen aikaan. Vartijakauriit ovat valppaita ja tarkkailevat ympäristöä joka suuntaan. 





Metsäkauriit kaivavat lumeen pesiä, joissa niiden on hyvä köllöttää.


Urosten sarvet kasvavat nyt kovaa vauhtia. Ensin ne ovat vain tällaiset töpöt, mutta pian ne alkavat haarottua. Tämä uros jätti syksyllä vanhat sarvensa ruokapaikalle. 
Viime kesän vasa jo puskee toisia, vaikka sen sarvet ovat vasta puolentoista sentin mittaiset palikat. 


Koska kauriita on niin paljon, pitää myös ruokakasoja olla monta.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa

Säärystimet virkkaamalla