Kevätauringon sieppaaja

Valosieppari ei kuvissa ole parhaimmillaan, koska auringosta ei ole tänään tietoakaan. Ei myöskään ole tarpeeksi pimeää, että salama saisi siepparin loistamaan. Illalla testasin välkettä taskulampun avulla, ja aika kivasti kimalteet ottivat valosta kiinni.

Ehkä lisään parempia kuvia, kunhan kuvausolosuhteet ovat otollisemmat.


Sieppari on oikeastaan kynttilöiden alusta, jonka käly antoi tuunattavakseni. Alustan toinen puoli on peili ja toinen puoli mattapintainen. Valkoiset lumihiutaleet olivat jo valmiina. Mattapuolella oli muutama tyyny, ettei alusta ollut tiiviisti pöydässä kiinni. Ne rapsutin pois ensitöikseni.


Lasiliikkeessä porasivat levyyn reiän, johon pujotettavan siiman avulla siepparin saa roikkumaan. Luin netistä ohjeita, miten reiän saisi ehkä itsekin porattua, mutta helpompi oli käyttää levy lasiliikkeessä. Varsinkin kun kaverini sen homman hoiti.


Liimasin levyn mattapuolen täyteen kimaltelevia juttuja, kynsiin tarkoitettuja pikkuriikkisiä sydämiä, tähtiä ja suikuloita, farkuissa olleita niittejä, joista pihdeillä väänsin kannat irti ja silitettäviä kimalteita, joita olen kiinnittänyt esimerkiksi kengänkorkoihin. Niitä voi vilkaista tästä Kenkähullun vikaa.


Silitettävät jutut olisivat ehkä tarttuneet kuumentamalla, mutta liimasin samantien kaikki pikaliimalla. Se oli pöljää, koska liima haisi tosi pahalle ja siitä taisi nousta jotain höyryjä.  Minun piti välillä käydä hengittämässä raikasta pakkasilmaa. Sitäpaitsi liimasta jäi vähän sotkua sinne, mihin en liimannut mitään välkettä. 


Loppusilaukseksi pursotin kultaista kimalleliimaa kimalteiden väleihin. 


Peilipuolelle liimasin vain kämmenellisen kynsiin tarkoitettuja tähtösiä ja suikuloita. Lisäväriä peilipuoleen antavat vaaleanpunaisella kimalleliimalla tekemäni koristeet.


Rupesin laittamaan peilipuolesta ottamiani lähikuvia blogiin, mutta onneksi huomasin ottaneeni samalla lähikuvia myös nenästäni. Ne jätin sitten sivuun, koska nenäni ei ole edustavimmilaan kymmenen sentin päästä kuvattuna. 

 LISÄÄ VALOSIEPPAREITA 

 Kimallusta pimeänä päivänä - valosieppari
Valosieppari
Valosiepparitehtailua

 ja muita ripustettavia koristeita hakusanalla roikut.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää