Iloa taiteesta

(Kristiinan sanelusta, Leila kirjoittaa) 

 

 Heidi oli maalannut minulle tuliaisiksi taulun granaattiomenasta. Kyseinen hedelmä on juutalaisen uudenvuoden symboli, ja Israelin kansallishedelmä. Jokaisessa hedelmässä on 613 siementä. Siemeniä on yhtä monta kuin Toorassa on elämän ohjetta tai elämän viisautta. Ohjeet on tarkoitus sisällyttää jokapäiväiseen elämään, eikä vain poimia niitä esille sopivalla hetkellä. 

Halusin taulun huoneeseeni terveyskeskukseen, missä voin ajatella symbolisia viisauksia. Kotona minulla toinen Heidin maalaama uusi taulu, mutta laitetaan siitä kuva myöhemmin. Kotona oleva taulu puolestaan loistaa seinällä kuin aurinko. 

Tänään oli taas hyvä kotipäivä, eilen oli hyvä palaveri jossa eri toimijoiden kanssa alettiin selvittää, mitä  kaikkea apua minulla on aikanaan mahdollista saada kotiin. Saimme perheeni kanssa paljon tietoa erilaisista tukitoimista, apuvälineistä ja helpotuksista joista emme tienneet mitään. On hienoa kun ihmiset auttavat. Perhe jakaa kuka huolehtii minkäkin asian eteempäin. Koska minulle käytännön asiat ovat tällähetkellä niin vaikeita tai jopa mahdottimia huolehtia. Lisäksi pykäläviidakko on aika kamala.

Sain neuvottelussa paljon tukea myös fysioterapeutilta, jota sanon hengenpelastajakseni. Hän kannustaa minua kokoajan, ja auttaa minua niin paljon harjoituksissa ja jumpissa. Että pientä edistymistä tapahtuu, joskus jopa päivittäin. Terveistä edistyminen voisi tuntua pieneltä, mutta minulle se on paljon. Tukemassa oli myös terveyskeskuksen kotiuttamishoitaja, joka on rohkaissut kokoajan minua menemään kohti tavoitetta. -Kotia. 

Taustalla tukijoukkoihini kuuluvat lääkärini ja monet hoitajat, jotka ymmärtävät että minun paikkani on koti, eikä hoitopaikka. Sitä kohti siis, vaikka aikaa voi vielä kulua pitkäkin tovi.



Terveisin Kristiina

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät täältä vinkkejä omiin tuunauksiin
Lue lisää

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Neljä avoimek
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua kunnes vesi värjäytyi. Noukin reikäkauhalla enimmät ros
Lue lisää