Hyviä muutoksia
(Kristiinan sanelusta, Leila kirjoittaa)
Heidin tuliaisiksi maalaama taulu, Rainbow Dust valaisee ihanasti olkkarin seinällä. Katse kiinnittyy siihen heti tuvan ovelta. Valonpilkkeitä on tullut muualtakin.
Tänään kuulimme täällä että paikkakunnan yöpäivystystä ei lopetetakkaan. Onneksi on vielä ihmisiä jotka ajattelevat järjellä.
Minulla on ollut käytössä vain pieni kotoa tuotu lukuteline, mutta eilen lääkäri muisti että terveyskeskuksessa on jossain myös sellainen isompi. Se on niin tukeva että voin harjoitella sen avulla tabletin ja puhelimen käyttöä. Lukea, sekä lehtiä että kirjoja, että kirjoittaa kynällä vihkoon. Kirjoittaminen puhelimeen ja vihkoon on tosi työlästä ja hidasta, mutta hommassa auttavat apuvälineet, kuten kynien paksunnokset.
Vaikka kirjoitus on varsinaisia harakanvarpaita, olen innoissani siitä että kirjoitusvirheitä ei tule. Halvaantumisessa olisi ollut sekin yksi mahdollinen vaihtoehto että kirjoittaminen tai lukeminen eivät olisi onnistuneet ollenkaan. Olen oikeakätinen joten treenaan enemmän sitä kuin vasenta kättä. Vasenkäsi on niin paljon oikeaa kömpelömpi.
Yllättävimmät muutokset ovat tapahtuneet terveyskeskuksen ruokatarjoilussa, olin valittanut ravintoköyhästä, ja sokeripitoisesta ruokavaliosta monelle ihmiselle, mutta lopulta kohdalle sattui henkilö joka pystyi asiaan vaikuttamaan. Hän soitti keskuskeittiölle josta ruuat tulevat, ja vaati että ohjeita on seurattava. Kuten esimerkiksi että broileri ei ole kasvis. Vähitellen ruuat alkoivat parantua, ja olen saanu lähes päivittäin pakastemarjoja, vähäsokerista kiisseliä tai puolukkapuuroa, johon marjat voi sekoittaa, pieniä annoksia tuoresalaattia. Lisäksi ruokavaliooni on lisätty tofua, uunilohta, papuja, porkkanoita, hedelmiä, vähäsokerista viiliä ja jugurttia. Sekä puuroon makean hillon tilalle marjasörsseliä. Juha täydentää ruokavaliota vieläkin juustoilla ja muulla. Mutta se että saan perusannokset terveyskeskuksesta, on tosi mukavaa. Mielenkiintoista nähdä miten lisäykset näkyvät seuraavissa verikokeissa, mutta ainakin olo on parempi.
Mielialaa mataloittaa se että sain vammaispalvelusta päätöksen jonka mukaan tukiasioitani käsitellään vasta neljän viikon päästä. Päätöksen mukaan halutaan nähdä esimerkiksi pystynkö istumaan neljän viikon kuluttua. Minulta oli mennyt jotenkin ohi asioiden käsittelyajat viimeviikkoisessa kokouksessa. Terveyskeskuksen kotiutushoitaja ja fyssari koittavat selvittää voisinko päästä jotain muuta kautta edes harjoittelemaan kotiöitä, vaikka viikonloppuisin. Periaatteessa kotonakin riittäisi että siellä olisi läsnä yöllä ja päivällä joku vieras hoitaja. Kotijoukot ottavat paljon vastuuta, mutta liika on liikaa heille. Olen työssäni ollut niin paljon kotiomaishoitajien kanssa, että tiedän miten pahimmillaan käy kun kaikki väsyvät. Omalle kohdalleni en halua edes sitä riskiä ottaa. Sitäpaitsi kukaan ei tiedä pystynkö istumaan 4 viikon kuluttua, vaiko ollenkaan. Yritys on kyllä kova. Tänään fyssari nauratti minua sanomalla, ponkaise nyt istumaan. No ponkaisin kuin ponkaisinkin, mutta käytännössä se oli fyssarin käsi joka minut istuma-asentoon keikautti.
Vielä yksi yö, ja sen jälkeen Terttu-serkun synttärit Mäntymäellä. Vakiokuskini tulee hakemaan minut jo kello yhdeksän aamulla.
Terveisin Kristiina
