Voihan laskiaispulla

Pari päivää sitten luin Hattaroita-blogista, jota pääsee näppärästi lukemaan blogini kohdasta näitä vilkuilen, hyvän pullan ja kahvihetkien merkityksestä. 

Silloin se iski, mieliteko laskiaispullaan. Hyvä etten siltä istumalta pinkaissut pullakauppaan. Mieliteko laantui vähitellen, ja luulin sen jo menneen ohi.

 Eilen menin hakemaan kaupasta kasviksia, jogurttia, mantelimaitoa ja muuta tarpeellista. Ostoslistassa luki ensimmäisenä babypinaatti, ja sinne suunnistinkin ensin, vihanneshyllyä kohti. 

Yhtäkkiä tajusin pyyhältäväni tyhjin kärryin vihannesten ohi ja suunnistavani suorinta tietä gluteenittomien tuotteiden hyllyä kohti. Päässäni oli vain yksi ajatus, laskiaispulla.

Kaappasin kärryyn paketin, jossa oli kaksi päänkokoista, kermaa tursuavaa pullaa, ja tunsin oloni oikein tyytyväiseksi. 

Sitten muistini palautui ja lastasin kyytiin myös sitä pinaattia.

Babypinaatilla saa nimittäin vihermehuun täräkän annoksen rautaa ja ties mitä tarpeellista. Tämän aamun makoisassa mehussa oli kourallinen pinaattia, appelsiini, kiiwi ja porkkana. Suorastaan herkullista se oli, niinkuin vihermehut yleensä ovat.



Muistin hetkellinen menetys kaupassa taitaa olla yleismaailmallista. Kun nauroin vihannesten pariin palattuani parin tutun kanssa pullahimolleni, sanoi rouva päänsä tyhjentyvän tyystin heti kaupan ovella. Hänen miehensä kertoi, ettei oikein uskaltaisi soittaa joka kauppareissulta kotiin, että mitä hänen pitikään ostaa.

Isä tykkäsi vanhoilla päivillään käydä ruokaostoksilla, kun taas äitiä homma laiskotti. Hän vannotti isää tuomaan vaikkapa juustoa, maitoa ja leipää, Kun isä tuli kauppareissulta, hän tyytyväisenä latoi pöydälle makkaraa, wienereitä ja hilloa.

Heikki, missä leipä, maito ja juusto???
No en mä niitä muistanut.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa

Säärystimet virkkaamalla