Perhosia kukkaruukkuun
Ei nyt näyttäisi tulevan loppua munankuorimosaiikkien näpräämiselle. Sen verran hauskaa puuhaa se on.
Nyt uuden pinnan sai pieni, ruma, savitettu lasiruukku. Ruukun pohjassa ei ole reikää, vaikka ulkopuolelta katsoen reikä näyttäisi olevan. Sen sisään siis tarvitaan pieni sisusruukku. Osa entisistäkin pikkuruukuista on vielä vailla asukkaita, mutta jospa näin kevään korvilla taimia alkaisi kerääntyä.
Ruukun koristeluun tarvitsin munakuoria, akryylivärejä, erikeeperiä ja vesiliukoista lakkaa. Maalit ja lakan levittelen superolonilla ja liiman pienellä pensselillä tai ihan pieniin muruihin puutikulla. Työstä riippuen käytän palasten kiinnittämisen apuna ohuita puutikkuja, talouspaperia tai vanhaa puuvillapyyhettä.
Jätin ruukun maalaukset entiselleen, ja peitin ne suurimmaksi osaksi mosaiikkiperhosilla. Yläreunasta tulvii nyt perhosille auringonkiloa. Entiset siniset kuviot jäivät sopivassa määrin näkyviin perhosten alta.
En millään voisi syödä niin paljoa munia kuin mitä töihini tarvitsen. Olen tottunut kummallisiin lahjoihin. Ehkä omituisimman, laatikollisen maahan pudonneita kananmunankennoja rikkoutuneine munineen, sain juuri sopivasti tämän innostuksen kynnyksellä. Oli aika tylsä homma saada niin iso läjä tahmeita kuoria askartelukäyttöön, mutta se kannatti.
Missu rakastaa kananmunia, ja se oli aivan hiilenä munien tuoksun tulviessa sen nenään. Minun piti lopulta mennä putsaamaan kuoret vessaan ja sulkea naukuva katti tupaan.
Lisää postauksia munankuorimosaiikista löytyy tunnistella munankuoret ja muita mosaiikkeja hakusanoilla mosaiikit ja kolikot.
