Vieraat tulevat ja menevät
Viikonloppuna pihamaalla kävi uudensorttinen vieras. Tiinan ja Pekan pihalla, alle kilometrin päässä samainen vieras on silloin tällöin jäljistä päätellen hipsutellut, mutta kukaan ei ole sitä nähnyt.
Kunnes nyt. Tiina oli koiran kanssa aamukävelyllä, kun hän näki ahman pinkaisevan pihaltani pellolle. Aina kun koira haukahti, pysähtyi ahma hetkeksi. Vähitellen se ylitti pellon mutkitellen ja häipyi jään yli vastarannalle.
Pihalla ahma oli jäljistä päätellen hyppinyt ja laukannut pupun perässä. Tällä kertaa oli se joutunut jatkamaan matkaansa nälkäisenä. Tiina ja Pekka kävivät lumikenkäilemässä jälkien perässä. Pihani jälkeen vain ahman polku ylitti pellon ja jään.
Metsänraivuun jäljiltä kauriiden kulkureitit ovat nyt vähän aikaisempaa helpommat. Tänä aamuna neljän kauriin porukka puikkelehti aamiaiselle puupinojen välistä.
Eilen kauriit mutustelivat jälkiruuaksi maahan jääneitä havuja.
Ihmisten typeryys jaksaa aina vaan hämmästyttää ja suututtaa. Joka talvi näkee, miten joku sankari ajaa moottorikelkalla jäällä kilpaa kauriiden kanssa. En edes yritä ymmärtää moista touhua.
Viikonloppuna kaverini näki tullessaan ketun puikahtavan lähimetsään ja pihaani kohti. Aikaisemmin talvella Tiina näki koiran kanssa liikkuessaan ketun saalistavan myyrää tai jotain pientä otusta hangella tuossa ihan lähietäiseyydellä. Joskus aikaisempana talvena näin ketun popsivan hedelmiä kauriiden kasoilta. Päiväsaikaan se kävi nuuhkimassa lintulautojen alustoja, mihin myyrien lumikäytävät johtavat.
Kaurisherran sarvet ovat vähän yli viikko tämän kuvan ottamisen jälkeen jo selvästi haarautuneet. Sarvien kasvuvauhti saattaa parhaimmillaan olla pari senttiä päivässä. Tätä vanhemman kauriin sarvissa on kolme pientä haaraa.
Kauriista löytyy lisää katseltavaa ja luettavaa tunnisteella metsäkauriit.
