Tyynyläjiä

Jos minulla jotain on paljon niin tyynyjä. Isoja tyynyjä. Pieniä tyynyjä. Korvatyynyjä. Selkänojatyynyjä. Pehmeitä tyynyjä. Kauniita tyynyjä. Kuluneita tyynyjä. Lempityynyjä.  Nostalgiatyynyjä. Päiväunityynyjä ...

Ja taas ompelin muutaman lisää. Laihensin liian pulleaa jättityynyä, ja sain siten sopivan pullean tyynyn selän taakse ja ihanan pehmoisen tyynyn pään alle.

Sohvan selkänojalla olevista kukkatyynyistä kaksi samanlaista toi Heidi tuliaisiksi maailmalta. 

Muut kukkaset ovat kirpusta ostettuja tauluja tai keskeneräisiä käsitöitä, ehkä tyynyjä. 

Purin taulut ja keskeneräiset työt, pesin ne ja ompelin niille toiset puolet. 

Nostalgiatyynyt ovat jo vähän lahoja. Ihmekös tuo, kun ne 

ovat 1960-luvulta. Kaivelin hylätyt tyynypussit muutama vuosi sitten vanhempieni vintiltä, ja otin ne uudelleen käyttöön. En voi vastustaa 60-luvun iloisia kankaita.

Verhot tyynypinon takana ovat minulle uudet, jollekin toiselle vanhat. Ostin putipuhtaat, silitetyt verhot kesällä kirpputorilla hintaan 3,80 €.

Patjakankaisilta näyttävät tyynyt näyttävät patjakankaisilta, koska ne ovat juuri niitä. Sain kerran päähäni pestä kuluneet ja nuhjaantuneet patjapussit, eivätkä ne pesun jälkeen enää menneet paikoilleen. Parhaista paloista ompelin tyynyjä ja tein tilkkutöitä. 

Viime viikolla paikkailin tyynyjä tilkuilla. Sinivalkoraidallisen tyynyn paikka on naapurin Leenan antama kauppakassi, joka näin pääsi jokapäiväiseen käyttöön.

Sinivalkoinen pikkutyyny oli hame, jonka mummi ompeli minulle kun olin ihan pieni. Minun jälkeeni se oli nukenvaatteissa ja nyt ompelin siitä tyynyn. 

Musta tyyny, jonka reunoissa on kanavatyökukkaset, on samettihameeni, joka kutistui kaapissa ja repesi takasaumasta kun kumarruin nostamaan jotain lattialta. Kukkaset ratkoin kanavatyötauluista.

Patjapussitilkkuja näkyy myös tyynykasan alla olevassa tilkkupeitossa. Siinä on paloja myös Anni-muumin ja äitimuorin mekoista. 

Toinen puoli tilkkutäkkiä on vanha  toppakankainen peitto. Siksakkasin tilkkuja peräjälkeen siinä järjestyksessä, kun ne näyttivät hyvältä. Sitten liitin pötköt toisiinsa ja ompelin toppakankaan paikoilleen. Sinnetänne peittoon ompelin isoja nappeja. Ne ovat sekä koristeina että pitävät toppakankaan kuosissaan. 

Keltainen silkkityyny löytyi tämän talon vintistä. Sen päällä oli kaksi muuta tyynypussia, joten silkkinen oli säilynyt näin hyvänä ties kuinka kauan. Kaksi päällimmäistä kerrosta oli ihan rikki. Huvikseni rupesin ratkomaan päällisiä nähdäkseni, mitä tyyny oli syönyt. Kannatti siis vähän tutkia asiaa.

Batiikkivärjätty tyyny on pienen topin helmaosa. 

Joutsen-kanavatyötaulun toisen puolen ompelin kauppakassistani. Se on huonekalukankaan palanen ja sopi paremmin tyynyksi kuin kassiksi. 

Ja näissä kuvissa on vasta osa tyynyistäni, joten tarina jatkuu joskus.

Tyynyläjiä on jatkoa Löhöilyä-postaukselle. Sen voi lukea klikkaamalla Löhöilyä

Jatko-osa tyynyläjille tässä linkissä Tyynypostaus numero kaksi.