Sirpaleita, kurkkupurkille uusi pinta

Sisarellani Tainalla on vähän samaa vikaa kuin minulla; hän tekee asioita itse vaikka se olisikin mahdotonta. Tai pitäisikö sanoa, että hän yrittää tehdä itse myös asioita joita ei ole tarkoitettu naisihmisen yksin tehtäväksi. 

Viimeisin hyvä esimerkki on jättikokoisen verenpisararuukun kantaminen äidin ulkoportailta ahtaan käytävän ja portaikon kautta yläkertaan. Ei se ihan kivuitta onnistunut. 

Tehtävä vastusteli jo kuistilla, missä kukan ruikulat oksat tarttuivat ikkunalaudalla koristeena olleeseen maitokannuun. Huonostihan siinä kannulle kävi. Siinä vaiheessa oli jo turha perua suunnitelmaa, joten Taina jatkoi matkaa takapuoli edellä könkäten, tosi suurta ja painavaa ruukkua perässään vetäen kohti portaita.

"Piru kun oli painava".

Siellä se nyt kuitenkin on, pensaankokoinen verenpisara, äitimuorin yläkerrassa. Puolet oksista taisi tippua matkalle mutta kuitenkin. Lehtiä löytyi eri puolilta huushollia nurkista vielä kaksi viikkoa Tainan urakoinnin jälkeen. 

Kanssarikollisena otin sirpaleet käsittelyyn.

Leikkelin sirpaleita mosaiikkisaksilla pienemmiksi, ja liimasin ne kurkkupurkkiin.

Seuraavaksi sävytin vaalean saumauslaastin vesiliukoisella värillä keltaiseksi. Kokeeksi läiskin laastia myös metallikannelle, jonka reunat puristelin pihdeillä lyttyyn. Siis ettei reuna olisi enää ihan niin terävä kuin mitä se oli. Ennen mönjän levittämistä iskin naulan kanteen reiän nupia varten. En ollenkaan tiedä, kestääkö laasti purkissa sen enempää kuin kannessakaan, mutta pianhan sen näkee.

Parin tunnin päästä pyyhin laastit varovasti pois sirpaleiden päältä. Kostutin kertakäyttöhanskalla kuorrutetut näpit, ja käytin sormea pyyhkimenä. 

Kannen kanssa ilmeni sellainen ongelma, että se oli liian pian. Se humpsahti purkkiin eikä ollutkaan yhtä halukas tulemaan purkista ulos. Leikkasin hylätystä ilmoitustaulusta jääneestä korkista kantta vähän isomman palan, ja liimasin sen kanteen kiinni kuumaliimalla. Nupiksi pujotin ison helmen, jota nurjalta puolen pitää paikoillaan pieni nappi.

Että korkki sulautuisi paremmin keltaiseen kanteen, pursotin sen näkyvän osan täyteen keltaista kuumaliimaa. On se nyt vähän parempi. 

Tämä kuva ei suostu pysymään pystyssä. Mikä lie kummituskuva. Olkoon. 

Mielenkiintoista on nähdä, pysyvätkö mosaiikit paikoillaan. Toistaiseksi yhtään ei ole lähtenyt omille teilleen. 

Mosaiikkijuttuja löytyy lisää hakusanalla mosaiikit ja tuunattuja purkkeja tunnisteella purnukat.