Taulu pannunalusena ja kerrosvati lintulautana

Tämä heppapannunalusta ei ole pannunalusta laisinkaan. Se on graniittitaulu, jonka sain kauan sitten lahjaksi Norjassa käydessäni. 
Oli siinä käsimatkatavaroissa raahaamista - taulu painaa 2,8 kg. Punnitsin sen äsken.


Taulu oli seinällä pitkään, ja sitten se jotenkin siirtyi leivinuunin päälle, seinää vasten nojaamaan. 
Nyt sen tehtävä on olla pannunalusena. Se on oikein kätevä siinä puuhassa. 


Sen päälle sopivat isotkin kattilat wokkipannua myöten. Lisäksi se on myös kaunis.


Kirppiksellä oli nätti sinivalkokuvioinen kerrosvati. En ollenkaan kiinnittänyt huomiota siinä olevaan lohkeamaan vaan ostin sen iloissani. Kotona vasta huomasin, että sen reunasta puuttui pala. Ehkä sen päällä oli petollisesti hintalappu, tai sitten vaan sokaistuin. 
Minulla on ihan tarpeeksi lohkeilleita astioita ennestään, joten se oli kyllä ihan tyhmä ostos. Se maksoikin monta euroa. Kyllä minä sitä sen vitosen edestä käytin, mutta syksyllä siirsin sen ulkokäyttöön. Se on nyt uudessa virassa, lintujen ja oravien tarjoiluastiana. 


Sen voisi ripustaa puuhunkin, mutta toistaiseksi se on portailla. Laitan siihen tarjolle kaikkein parhaat herkut, ja sen ympärillä pyörii koko ajan porukkaa.




Hömötiaiset ovat kaikkein malttamattomimpia. Kun äsken avasin ulko-oven, istahti ensimmäinen hömppä portaiden kaiteelle odottamaan aamiaista. Sen vaativasta äänensävystä päätellen aamiainen oli jo aivan liian myöhässä.

Eläinjuttuja lisää löytyy hakusanoilla

oravat
linnut
metsäkauriit
siilit
puput

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää