Pelataan korttia

Olimme Tainan kanssa lapsena innokkaita kortinpelaajia. Jostain syystä emme yhteen aikaan saaneet pelata korttia kuin kerran kuukaudessa. Lapsille tarkoitetuissa korteissa ei ollut rajoituksia, vaan rajoitus koski oikeita pelikortteja. Myös Pekka osallistui pelaamiseen, mutta ei ehkä niin innolla kuin Taina ja minä.

Aina kun saimme isän vakuutettua, että edellisestä pelikerrasta oli ainakin kuukausi, pelasimme korttia yhteen pötköön tuntikausia. Ehkä rajoitusta ei noudatettu ihan kirjaimellisesti, vaan idea oli ehkä se, ettei korttien läiskiminen veisi liikaa aikaa muilta puuhilta. 

Tainan ja minun suosikkipelejä olivat paskahousu, mustamaija, casino ja fusku. Fuskua oli hauskaa pelata monella korttipakalla, joten keräsimme kaikki mahdolliset kortit peliä varten. 
Kerran kävi ilmi, että olimme aina mökillä ottaneet peliin myös isän lahjaksi saamat pimukortit, jotka olivat muka piilossa verhotangon päällä. Äiti oli kiinnittänyt huomiota asiaan kuullessaan Tainan hennon huudahtuksen: Minulla on se riipputissi.

Ehkä emme saaneet tyttökorteista traumoja. Mainittu kortti oli muuten patakakkonen, tärkeä kortti monessa pelissä.