Pöljäilyä
Huomasin pihalla ollessani, että autonromuni takalasin pyyhkijä oli kummallisessa asennossa, puoliksi irronut tai jotain. Kaverini irrotti sen ja laittoi hetkeksi autonkatolle odottamaan korjausta. Sitten teimme jotain ihan muita pihahommia.
Ja unohdimme pyyhkijän.
Muutaman tunnin päästä lähdin käymään autolla kylillä, ja takaisin kotipihalle kurvatessani muistin pyyhkijän.
Laitoitko sen pyyhkijän johonkin siitä katolta ???
En, miten niin?
No kun kävin kylillä, enkä minäkään siihen koskenut ...
Koska kauriit liikuskelevat pihalla, olin lähtenyt pois pihasta hitaalla vauhdilla. Tuurilla pyyhkijä olisi voinut tipahtaa pihalle. Kävelylle siis.
Ei ollut pyyhkijä pihatiellä eikä tiellä, jolle pihasta käännytään. Se oli pysynyt katolla muutaman sata metriä ja tippunut vasta toisen kääntymisen jälkeen. Näin sen rojottavan keskellä tietä, ja tietysti menin iloissani sitä hakemaan. Ei siinä muuta vikaa ollut kuin että se oli ihan mutkalla. Joku pölvästi oli ajanut sen yli. Nyt autossa ei sitten ole pyyhkijää takana ollenkaan, mutta ei se haittaa. Kohta sitä ei tarvita, kun se joka tapauksessa tuppaa aina pakkasella jäätymään lasiin kiinni. Vanha kunnon skraappa on parempi.
Ai niin, viime talvena yksi skraappa katosi samalla tavalla. Laitoin sen vaan siksi aikaa katolle, kun irrotin autoa lämmitinletkusta. Sinne se sitten unohtui, ja lensi ties minne. Ehkä joku sai siitä hyvän vekottimen itselleen tai sitten ei. Minä sain kuitenkin kaupasta ihan uuden.
Ei ollut kaverini sen viisaampi. Hän nimittäin ajoi oman fillarinsa ylitse. Huolellisena miehenä hän vie aina fillarin autokatokseen. Pari päivää sitten kun hän ajoi auton katokseen kuului kruts. Fillari oli kaatunut ja jäi pimeässä katoksessa sopivasti piiloon auton eteen. Seuraava aamupäivä kuluikin kaveriltani sitten fillarin etuosaa suoristellessa. Aika hyvä siitä kuulema tuli.
Joku vuosi sitten kirjoitin Ylä-Karjala -lehteen pakinoita Elävästä Elämästä. Täytyypä kaivella niin esiin ja lähiaikoina julkaista niistä muutamia tässä blogissa. Melkein joka kerta kun lehdessä pakina ilmestyi, tulivat ihmiset kertomaan minulle omia mokiaan. Se on terveellistä. Itselleen nauraessa ei satuta ketään.
Pöljäilyjuttuja löytyy lisää hakusanoilla hupsut jutut ja elävästä elämästä.
