Nallepallekalle

 Sain Nallepallekallen kaksivuotiaana äidiltä ja isältä. Se on siis jo aika vanha ja eläkkeellä.

Nallen mahassa on vekotin, josta kuului murinaa kun nallea käänteli. Nykyisin se ei enää murise. 
Nallen silmät ovat kaikkea muuta kuin lapsiturvalliset - ne ovat rautatikun nenässä ja irtoavat helposti.

Nallen tassut ja naama on parsittu jo moneen kertaan, ja jalat on myös kursittu uudelleen ja uudelleen paikoilleen heilumaan. 
Turkista nallella on enää muutama töyhtö jäljellä, mutta on se silti ihana otus.

Nallepallekallen punahattuinen kaveri on vain kolmisenkymmentä vuotta vanha. Se muutti meille torilta, missä sen ompelija sitä kaupitteli. Nuorelta nallelta on joskus tippunut kuononpää. 

Molemmat nallukat asuvat olkkarin sohvalla. Joskus lastenlapset hoitavat niitä, mutta suurimman osan ajasta ne katsovat telkkaria. Missu käy joskus nuuhkimassa nalleja. Niissä onkin varmaan kissan mielestä monta mielenkiintoista tuoksua. 

Vanhoista leluistani juttuja myös
Nukkeja 1960-luvulta
Leluja 1960-luvulta

ja tunnisteella lelut