Nukkeja 1960-luvulta

Ennen ei ollut niin paljon leluja kuin nykyisin. Ehkä siksi ne olivat arvokkaampia, ja niistä pidettiin hyvää huolta. 

Muistan vieläkin kaikki nukkeni, joista osa on yhä tallella.

Annikki (kuvassa edessä vasemmalla) 

Annikilla oli isot, siniset silmät, jotka aukesivat ja menivät kiinni ja kihara tukka, jota ei oikeasti voinut kammata. Kun Annikin silmät menivät rikki, ottivat äiti ja isä nuken mukaansa Helsinkiin nukketohtorille. Sieltä Annikki sai uuden pään ja oikean tukan. Ruskeaa kiharaa tukkaa saattoi kammata  - ja leikata. Niinpä tukka lyheni aika paljon kampaajaleikeissä. 

Anni-mummi ompeli Annikille pyjaman samasta kankaasta kuin minulle yömekon. Nukke sai myös ruudullisen mekon, johon mummi ompeli ristipistoilla kissan. Mekkoon kuuluivat alushousut samasta kankaastia Silloin kun Annikin sain, sillä oli yllään vaaleankeltainen pyjama, nuttu, housut ja pitsireunainen myssy. Annikki sai nimensä naapurin tädin mukaan.

Jouluna Annikki sai isän nikkaroiman valkoisen sängyn, joka oli minusta ihan mahdottoman hieno. Muistan kun varmistin, että oliko sänky tosiaan Annikille. 
Nukke sai myös Terttu-mummin vanhan nukenkehdon, jonka pohjatekstin mukaan 
Tertun ja Sallin yhteinen Kilvelän ukki on tämän tehnyt. 
 Mummin käsialalla tekstin alle on lisätty Kristiinalle Terttu-mummi 23.8.1963
Mummi oli syntynyt 1902, joten kehto on yli satavuotias.

Kuvan nuken ostin kirpputorilta. Se näyttää ihan vähän Annikilta, ja sillä on yllään Annikin ruusupyjama. Kehdossa olevat vaatteet kuuluivat myös nukeilleni. 

Vasemmalla Taina lapsineen, oikealla minä Heidi sylissä.

Timo

Timo oli pieni muovinukke, jolle mummi ompeli vaaleankeltaisen nutun ja pöksyt. Timon jalat irtosivat vähän väliä. 

Wilhelmi

 Wilhelmi on guttaperkkainen nukke, jonka äiti ja isä toivat tuliaisiksi Lapista. Pureskelin ajankulukseni sen nahkaisista mokkasiineistä kantapäät rikki.

Heidi

 Terttu-mummi ja ukki antoivat Heidin minulle syntymäpäivälahjaksi, kun olin kansakoulun toisella luokalla. Nimen nukke sai Johanna Spyrin Heidi-kirjan mukaan. Silloin olin sanonut äidille, että minun tytönkin nimeksi tulee sitten Heidi. Niin myös kävi. Heidi-nukella on ihana pitkä tukka, jota kampasin ahkerasti. Nyt sitä on hankala kammata, koska sen kaula on lohjennut, mutta lastenlapset leikkivät sillä silti joskus. 

Kun Heidi pienenä leikki nimikkonukellaan, hän vaihtoi sen nimeksi Kaisa. Kaisa on edesmenneen Tuula-serkkuni tytär, jota Heidi pienenä ihaili ja sanoi isoksi tytöksi. Kaisa on Heidiä muutaman vuoden vanhempi ja näytti kaksi-kolmevuotiaasta isolta tytöltä. 

Charlotta ja Cecilia 

Serkkutytöt Tuula ja Terttu toivat pienet nuket tuliaisiksi Ruotsista, jossa he olivat kesätöissä. Nimet tuntuivat vaikeilta sanoa, joten nuket saivat lempinimet Sammakko ja Sisilisko. Taina sai ihan samanlaiset nuket, ja niille kaikille Tuula ja Terttu neuloivat mekot ja pikkupöksyt, Tainan nukeille keltaiset ja minun nukeilleni vaaleansiniset. Charlotta ja Cecilia saivat äidiltä ja isältä Helsingin tuliaisina muoviset nukenvaunut. Ne ovat yhä tallella, mutta niiden pyörät ovat hukkuneet. Uudet, toisesta lelusta irronneet pyörät odottavat kiinnitystä vaunuihin. 

Marja-Liisa

Terttu-mummi ja ukki toivat minulle kerran syntymäpäivälahjaksi nukenpään ja kädet, joihin Anni-mummi ompeli vartalon. Mummi ompeli Marja-Liisalle mekon, alushameen ja pöksyt samasta kankaasta kuin minulle essun sekä sukat ja sukkanauhaliivit. Marja-Liisan kädet ovat hapristuneet, ja ne on pitänyt teipata paikoilleen. 

Liisukka

 Liisukka oli ensimmäinen nukkeni, kuminen vauvanukke, joka maistui ja haisi pahalle. Se hapristui lopulta ihan ryppyiseksi ja halkeili.

Vauvanukke

Outoa, että vauvanuken nimi on karannut mielestä. Ehkä se palautuu mieleen myöhemmin Vauva oli iso ja kova muovinukke. Senkin sain Terttu-mummilta ja ukilta. Nukke sai paljon vaatteita, kun Tuula ja Terttu antoivat sille omien nukkejensa vaatteet ja punaisen kankaisen kantokopan. 

Lisäksi minulla oli neljä matkamuistonukkea, jotka eivät oikein kestäneet leikeissä. 

Raija-tätini alunperin itselleen ostama iso espanjalainen matkamuistonukke (ylimmässä valokuvassa iso seisova nukke) hajosi kuin otin sen mukaan uimaan. Se näytti muoviselta, mutta olikin lakattua paperimassaa. 

Aino-tädin Espanjasta tuoma tanssijatar ja Itävallasta tuoma kansallispukunukke sekä ukin Itävallasta tuoma kansallispukunukke menivät vähän pilalle kun puin ja kampasin niitä niin ahkerasti.

Tallella mutta jo eläkkeellä ovat Heidi, Wilhelmi ja Marja-Liisa. 

Marja-Liisa esittelee tarkemmin mummin ompelemia vaatteita.

Wilhelmi asuu ikkunakaapissa. Sitä ympäröivät eläimet, joista kerron myöhemmin lisää.

Wilhelmin vieressä istuvat nuket sain silloin, kun en enää paljon leikkinyt nukeilla.

Ikkunakaapista postaus tässä

Ikkunakaappi

Vanhoja leluja löytyy lisää hakusanalla lelut.