Leluja 1960-luvulta - valmis juttu


Nyt kävi niin, että tämä kuva karkasi omille teilleen 😊. 
Juttu jatkuu myöhemmin.

 Nytpä juttu jatkuu ...

 Ylimmäisessä kuvassa on lempilelujeni joukkoa. Melkein kaikki ovat tallella. Minun jälkeeni muovieläimillä leikkivät omat lapseni, ja vielä ne kestäisivät lastenlastenkin leikit. Pienet eläimet olivat - ja ovat edelleen - mielestäni ihania. Muutama pikkueläin on esitelty aiemmin postauksessa Kauriskamaa

Kerran nahistellessamme Pekka nappasi leikeistäni vasemmanpuoleisen pupun ja kävi piilottamassa sen johonkin. Ei auttanut vaikka kuinka kiukkusin pupua takaisin. Sain sen vasta kun kävin vessassa. Pekka oli nimittäin piilottanut pupun vessan vesisäiliön päälle ja kun vetäisin narusta, lensi pupu melkein vessanpönttöön. Tarkennus nuoremmille lukijoille: vessa huuhdottiin vetäisemällä narusta, joka liikutti vipua katonrajassa olevan vesisäiliön päällä. Koskapa pupu istui vivun päällä, sai se ilmalennon. 

Olin jo koulutyttö, kun Terttu-mummi toi minulle syntymäpäivälahjaksi posliinisen linnun. Se on nuhjaantunut jo, siipikin on bostikilla liimattu, mutta en raski sitä heittää roskiin. Pikkutöppöset ovat Anni-mummin Marja-Liisalle ompelemat. Marja-Liisasta ja muista nukeistani tässä postauksessa Nukkeja 1960-luvulta

Nukkejuttuun liittyviä nukenvaatteita näissä kuvissa.

Vaatteiden keskellä pieni rautainen silitysrauta, jota lämmitettiin puuhellan nurkalla. Se oli kovassa käytössä varsinkin kesäisin, kun Tainan kanssa pesimme nukenvaatteita. Osa vauvannutuista oli ensin minulla vauvana. Vanhat kankaat kestävät ikuisuuksia.


Mekaaniset lelut ovat taloni entisen omistajan peruja. Ne löytyivät vintin kätköistä, ja Bayowa ja Nuotti leikkivät niillä pienempinä vaikka niistä puuttuu osia, eivätkä ne enää toimi.


Tämä nallemuori neuloo vieläkin, hitaasti tosin, kun sille antaa vauhtia vetämällä avaimesta.


Vintissä asuu myös tämä hieno heppa.


Lelujuttuja löytyy lisää tunnisteella lelut.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää