Korvat höröllä
Usein kun hiljaa jonottaa vuoroaan eri paikoissa, kuulee kiinnostavia tai hupsuja keskusteluja. Viime viikolla ilahdutin itseäni painamalla mieleen muutamia jutusteluja.
No mitä? kysyi mies istahtaessaan odottamaan vuoroaan jo istumassa olleen tuttavan miehen viereen.
No, mitäs tässä. Mitäs ite, äijä vastasi.
No, umpisuol puhkes ja sen jäläkeen tuli keuhkokuume. Piti opetella uuvestaan kävelemmään. Opinhan tuon vaikka oon jo viiskytäyheksän.
Siinä miehet sitten keskustelivat muistakin sairauksistaan, kunnes paikalle tuli tuttu rouvasihminen.
No mittees? rouva tiedusteli miehiltä.
Eipä tässä kummempoo, miehet vastasivat yhteen ääneen.
Toisessa paikassa kaksi entistä naapurusta tapasi sattumalta. Luulin heidän puhuvan perheen ihmisvanhuksista, kun ensimmäinen aloitti keskustelun kysymällä:
Mitenkäs se vanahus jaksaa?
Hyvin se ihan porskuttaa, vaikka ikkee on jo paljo, mies vastasi.
Minullahin on pirtee vielä, vaikkoon ajanna sillä jo 585 000 kilometrii.
