Kukas kissan hännän nostaa ...

Olenpas minä ahkera, niin eilen ajattelin. Keittelin mehumaijalla vanhan talven puolukoita ja lahjaksi saamiani uusia mustaviinimarjoja mehuiksi. Tavallisesti urakoin mehuja puuhellalla, jolloin mökki lämpenee samoilla puilla. Nyt sisällä oli niin lämmintä, että tein keitokset sähköhellalla. 

Mitä enemmän väsyin, sitä enemmän tuli sotkua. Mehua räiskyi, marjoja tippui, hella meni tahmeaksi ... mutta mehuista tuli kyllä makoisia. 


Jäähdytin mehuja kylmäkallejen päällä ja väleissä. Konsti osoittautui aika hyväksi. Luin vinkin artikkelista, missä kalleja suositeltiin avuksi ruokien jäähdyttämiseen. 
Kallet pysyivät ihmeen kauan kylminä, ja sain latjattua pullot pakkaseen jo myöhäillalla. Paria pulloa viilensin lopuksi hetken jääkaapissa.

Mehumaijan ja muiden tahmeiden astioiden putsaus oli puuhan tylsin vaihe. Putsaus kannatti tehdä, koska tänään kaverini kävi poimi puolitoista sankollista lisää mustaviinimarjoja Tiinan ja Pekan pihasta. Nyt marjat muhivat ja levittävät ihanaista tuoksua ympärilleen. 

Mehujen valmistuessa omia aikojaan heittäydyn nyt sohvalle katsomaan Hercule Poirotin tutkimuksia ykköseltä. 


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa

Säärystimet virkkaamalla