ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, itäsuomalaista smooltookkia

Selkäleikkauksen jälkeen ulkoilin keppeihin turvaten. Usein minut sivuutti tuntematon mies, ja viikon ohittelun jälkeen aloitimme keskustelun: 

Jalakako? mies kysäisi olkansa yli. 
Ei kun selekä.

Vastaantulijan tervehdys, uamulenkillä vaikkon  vilihakka keli, oli kaikkiselitteinen. Turhaan täällä voihkitaan, ettei muka osata puhella vieraille.

Säätila on suosittu aihe. Myös asiakkaiden kanssa juttelemaan kehotettu myyjäpoika saattoi aina turvautua siihen. Toteamuksiin kylymä keli tai kuuma päivä, oli asiakkaan helppo nyökätä, että niinhän tuo on. Nyt on tuommonen ilima oli haasteellisempi aloitus. Asiakkaan hämmennyksen ymmärrettyään poika palasi tuttuun vettä sattaa – tyyliin, johon kaikki olivat tyytyväisiä.

On aiheita, joita ei oman terveyden uhalla kannata ajatella ääneen. Naisen iän tai elopainon arviointi usein aiheuttaa ainakin mulkaisuja ajattelijaa kohti.

Kollegallani oli pokassa pitelemistä hänen kuultuaan viereisessä pöydässä syövän rouvan tiedustelevan minulta vauvan laskettua syntymäaikaa. Niin erehdyttävästi sievä masuni kuulema näytti odottavan äidin pallopaidalta. Aika viileästi totesin vauvan syntyneen parikymmentä vuotta sitten, ja masu ylväästi pullottaen jätin vanukkaan syömättä.

Kaupan siloposkipojan rintapielen Saa sinutella – nappi palautti mieleeni sen kun minua ensimmäisen kerran teititeltiin. 
Pikkulikka suositteli tavaratalossa rouvalle, siis minulle, silloin tuskin nelikymppiselle muumimammamaista käsiveskaa sanoen: 

Ajatelkaapa rouva, miten hyvin tämä tyyli sopisi ikäisellenne. Oletteko muuten ajatellut hankkia tukisukkahousuja?  

Häivyin kiireesti ostamaan ryppyvoidetta, ja katoavan nuoruuden huumassa lyhensin hamettani viisitoista senttiä. Jos ministä ei ollut muuta iloa, niin sen ansiosta ei enää tarvinnut seisoskella varttia pidempään suojatien varressa. 

Ilahdutin itseäni ajattelemalla, että autoilijoiden kohteliaisuus johtui säihkysääristä eikä ilta-auringon häikäisystä. Oli tietysti myös mahdollista, että kuskit pelkäsivät moitteita. Ovathan naistenlehdet pullollaan juttuja keski-ikäisten naisten muuttumisesta näkymättömiä.


Juttu julkaistiin Ylä-Karjalassa 22.5.2012

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät täältä vinkkejä omiin tuunauksiin
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua kunnes vesi värjäytyi. Noukin reikäkauhalla enimmät ros
Lue lisää

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Neljä avoimek
Lue lisää