Kookosöljyä koipiin
Lapsuudenkaverini Anita oli luonani viikonlopun. Kun kaksi puheliaansorttista naisihmistä tapaa, ei juttuaiheista ole pulaa. Kerkisimme muutamassa päivässä käsitellä aiheita laidasta laitaan.
Illalla kun oli aika alkaa hommautua yöpuulle, Anita kertoi pesevänsä meikit perusvoiteella. Se on kuulema paras konsti, minkä hän tietää. Kun Anita palasi pesupuuhista, hän alkoi kolistella tuvassa löytääkseen silmälasien puhdistusainetta. Hän kun oli unohtanut ottaa lasit pois, ennen kuin levitti silmille sitä parasta puhdistusainettaan. Linssejä se ei ainakaan puhdistanut. Ehkä niitä läpinäkymättömiä laseja olisi voinut käyttää aurinkolaseina.
Minä puolestani ylistin muutaman vuoden ihovoiteena käyttämääni kookosöljyä. Heidi toi sitä kerran tuliaisiksi Filippiineiltä, ja harjoittelujakson jälkeen en ole käyttänyt juuri muita ihorasvoja paitsi naamaan. Siihen kookosöljy tuntuu ainakin toistaiseksi liian --- no öljyiseltä. Kun ensimmäisen kerran levitin jähmettynyttä öljyä koipiini ja käsivarsiini, en osannut arvioida sopivaa määrää. Niinpä aamulla rasvatut raajat kiilsivät vielä illallakin.
Kookosöljy on käsirasvanakin miellyttävää. Jos rasvaan näpit päivällä, laitan vähäksi aikaa puuvillahanskat käteen. Kiiltävät läppärin näppäimet kertovat siitä, että aina en ole hanskoja tullut laittaneeksi. Myös puhelin on saanut rasvasta osansa ja joutunut puunattavaksi. Mieluiten ostan luomuvaihtoehtoa, vaikka se on vähän kalliimpaa kuin ei luomu.
Tukkavärinä käytän vain hennaa, joka ei sisällä muuta kuin kasvinosia. Se toimii myös hoitoaineena, joten en tarvitse pesujen yhteydessä hoitoaineita. Paitsi joskus pakkasella suihkautan vähän hiuksiin jätettävää nestettä, jos tukka sojottaa sähköisenä kattoa kohti. Saman asian ajaa, kun silittää kevyesti hiuksia kookosöljyllä rasvatuilla käsillä. Hipaisua ei kannata tehdä kovin öljyisillä käsillä, jos ei halua rasvalettiä. Sitäkin olen kokeillut.
Otimme Missun kanssa selfiet, Missu kylvyn jälkeen
ja minä vasta hennatun tukan kunniaksi.
Pöljäilyä lisää tunnisteella hupsut jutut
Illalla kun oli aika alkaa hommautua yöpuulle, Anita kertoi pesevänsä meikit perusvoiteella. Se on kuulema paras konsti, minkä hän tietää. Kun Anita palasi pesupuuhista, hän alkoi kolistella tuvassa löytääkseen silmälasien puhdistusainetta. Hän kun oli unohtanut ottaa lasit pois, ennen kuin levitti silmille sitä parasta puhdistusainettaan. Linssejä se ei ainakaan puhdistanut. Ehkä niitä läpinäkymättömiä laseja olisi voinut käyttää aurinkolaseina.
Minä puolestani ylistin muutaman vuoden ihovoiteena käyttämääni kookosöljyä. Heidi toi sitä kerran tuliaisiksi Filippiineiltä, ja harjoittelujakson jälkeen en ole käyttänyt juuri muita ihorasvoja paitsi naamaan. Siihen kookosöljy tuntuu ainakin toistaiseksi liian --- no öljyiseltä. Kun ensimmäisen kerran levitin jähmettynyttä öljyä koipiini ja käsivarsiini, en osannut arvioida sopivaa määrää. Niinpä aamulla rasvatut raajat kiilsivät vielä illallakin.
Kookosöljy on käsirasvanakin miellyttävää. Jos rasvaan näpit päivällä, laitan vähäksi aikaa puuvillahanskat käteen. Kiiltävät läppärin näppäimet kertovat siitä, että aina en ole hanskoja tullut laittaneeksi. Myös puhelin on saanut rasvasta osansa ja joutunut puunattavaksi. Mieluiten ostan luomuvaihtoehtoa, vaikka se on vähän kalliimpaa kuin ei luomu.
Tukkavärinä käytän vain hennaa, joka ei sisällä muuta kuin kasvinosia. Se toimii myös hoitoaineena, joten en tarvitse pesujen yhteydessä hoitoaineita. Paitsi joskus pakkasella suihkautan vähän hiuksiin jätettävää nestettä, jos tukka sojottaa sähköisenä kattoa kohti. Saman asian ajaa, kun silittää kevyesti hiuksia kookosöljyllä rasvatuilla käsillä. Hipaisua ei kannata tehdä kovin öljyisillä käsillä, jos ei halua rasvalettiä. Sitäkin olen kokeillut.
Otimme Missun kanssa selfiet, Missu kylvyn jälkeen
ja minä vasta hennatun tukan kunniaksi.
Pöljäilyä lisää tunnisteella hupsut jutut
