Tätä näpertelyä en suosittele
Ei pidä uskoa kaikkea mitä lukee. Pitkä aika sitten luin jostain lehdestä ohjeen, jonka mukaan olisi helppoa tehdä "persoonallisia ja kauniita valokuvankehyksiä helposti."
Pohjaksi piti jutun mukaan käydä niin puu kuin kivi tai metallikin.
Helppoa tekeminen kyllä oli, mutta muuten juttu oli ankka. Tai sitten vain tein jotain väärin.
Aikaisemmin en systeemiä testannut, koska en tiennyt mitä jutussa mainittu pva-liima on. Eilen sitten pistin sen hakusanaksi, ja ensimmäisessä jutussa sanottiin, että tutuin pva-liima on erikeeper. Sitähän minulla on aina, joten kävin heti toimeen.
Tästä aloitin. Päätin tehdä kuudesta metallisesta lasinalusesta magneetit. Kuviksi valitsin ottamiani luontokuvia.
Ensin pohja piti sivellä liimalla, ja asettaa kuva sen päälle ylösalaisin.
Sen jälkeen liimaa piti laittaa myös toiselle puolelle ja jättää työ kuivumaan.
Ensin tarkoitukseni oli kokeilla yhdellä alustalla, mutta innoissani käsittelin samaan syssyyn kaikki kuusi kappaletta. Liiman kuivuttua sen päälle piti kaataa vettä. Kun pintaa vähän rapsuttaisi sormella, paljastuisi liiman alta valokuva mukavan utuisena. Korostan sanaa piti, koska niin ei käynyt.
Hankasin ja hinkkasin liimapintaa. Kaadoin haalean veden tilalla lämmintä vettä. Hankaaminen koski jo sormenpäihin, mutta liima ei inahtanutkaan. Otin järeämmät aseet esiin, ja rapsuttelin kuvaa puisella veitsellä ja muovilusikalla. Mitään ei tapahtunut. Mutta johan alkoi tapahtua, kun aloin raapia liimaa voiveitsellä: kuvaan tuli reikä.
Vieläkään en luovuttanut, vaan annoin toisen kuvien liota lämpimässä vedessä kymmenen minuuttia. Se aiheutti sen, että kaikki kuvat irtosivat alustoistaan. Sekin jossa oli reikä.
Lopputulos on tässä. En parhaimmallakaan mielikuvituksella sanoisi tekeleitä kauniiksi.
