Kirppiksellä kaivelua

Kirppiksellä hengailu on virkistävää, enkä omasta mielestäni en enää sorru joutaviin ostoksiin niin usein kuin ennen. Aikaisemmin vaatekaappini pursusi vaatteita, joiden perusteella olin kymmenen kiloa laihempi ja kymmenen senttiä lyhyempi kuin mitä oikeasti olen. Olen ostanut esimerkiksi päänylivedettävän ohuen tunikan, joka ei inahtunutkaan kaulaa pitemmälle. Pillifarkut puolestaan eivät sopineet polvia ylemmäksi, vaikka en ole mitenkään paksukinttuinen. Samaan sarjaan menee kesämekko, joka meinasi jäädä ikuisiksi ajoiksi päälleni. Olin aivan nihkeä siinä vaiheessa, kun olin saanut mekon kiskottua pois. Ostin myös hameen, jonka vetskari ei sopinut ollenkaan kiinni. Siitä taisi tulla sitten tyynyliina. Olen nimittäin laiska sovittamaan vaatteita, ja halvalla kun saa, ostaa herkemmin sovittamatta. Se on kyllä aika pöljää. 

Olen minä ostanut vaatteita toiseenkin suuntaan. Kerran ostin trikootunikan, jonka sisään olisi sopinut kaksi minua. Kangas oli kiva, joten pätkäisin tunikasta puolihameen. Aika paljon se pököttää, mutta ei se haittaa. Mustasta hameesta puolestaan olisin saanut pienen teltan. Se meni suoraan keräykseen.

Muut kuin vaateostokset ovat enimmäkseen osuneet nappiin. Tämä vati on kiva hedelmille. Välillä siinä oli kiviä ja sitä ennen lankakeriä. Hintansa, 50 senttiä, se on jo parissa vuodessa tienannut. Jotkut omituiset hinnat jäävät mieleen. 

Tuikkupurkit ovat myös ilahduttaneet minua jo monta monta. Eivätkä olleet hinnankirossa nekään. Muistaakseni ne maksoivat yhteensä euron tai jotain sinne päin.