Lisää astiakaapin aarteita

Eriparikuppeja minulla piisaa. Niinpä katan aina kaikille vieraille erilaiset kupit.

Etualalla poseeraavan söpöläisen, valkoisen kukkakupin, perin taloni mukana. 

Sen taustalla näkyy hempeitä ruusukuppeja, joita mummini osti minulle vuosikymmeniä sitten ylioppilaslahjaksi. Kuppeihin kuuluu myös kermanekka, sokeriastia ja pullavati josta puuttuu muru. Puolet kupeista on jo sirpaleina.

Vanamokippo on mummin ja ukin peruja. 

Tämä uudemmman aarteen astiakaappiin löysi Taina minulle kirpputorilta.

Yhteen aikaan himoitsin kermanekkoja, mutta nykyisin sorrun nekkoihin tosi harvoin ja möinkin jo muutaman kirppiksellä (Ylimääräisistä tavaroista luopuminen ja Kirpputoritulokset). 

Molemmat pikkunekat ovat euron kirppisostoksia. Minulle astia on arvokas, jos se on nätti. En ole koskaan välittänyt haalia kokonaisia astiastoja.

 Kestosuosikkejani ovat pilkulliset nekka ja sokerikippo, jotka olivat lapsuudenkodissani jo silloin kun olin aika pieni.

Keltaiset arabiat ovat varmaan monelle tuttuja. 1960-luvulla niitä oli monen koulukaverini kotona ja jos oli hyvä tuuri, myös kavereille tarjottiin niistä virikaakaota. 
Meillä kotona juotiin vanhanaikaista tummaa kaakaota, jota varten piti lämmittää maitoa ja johon lisättiin sokeria. Virikaakao oli siksi harvinaista herkkua.

Keltaiset ja saman sarjan siniset kuin myös valkosiniset kupit, sain taloni perintönä.

Kultaiset nekka ja sokerikko olivat mummin ja ukin pyhäkalustoa. Kultaus on jo rapistunut kuten astiavanhuksilla asiaan kuuluu. 

Lasimalja on jo valokuvassa, joka on otettu tässä talossa 1950-luvulla. 

Siinä olevat lasinalustat päällystin lautasliinoilla ja kalenterin sivuilla decoupage-liiman avulla. Aluset olivat ehjät mutta rumat maisemaläpyskät. 

Astiakaapin aarteita lisää postauksessa

Astiakaapin aarteita osa yksi