NIKSINURKKA, nuhan lannistusyrityksiä

Olin muutaman päivän ihan tööt, haahuilin puolinukuksissa aamusta iltaan. 
Nuhjuinen olo enteili nuhaa.

  

Anita-kaverini  sai joskus lääkäriltään yskän taltuttamiseksi hunajaniksin. Sen mukaisesti kippasin hunajaa suoraan kurkkuun. Varsin tahmaista hommaa ja luultavasti hampaat ovat kohta täynnä pieniä reikiä, mutta kurkun kaiverrus loppui. Keino on toiminut aiemminkin. 

Nokan tukkoisuus alkoi yöllä ärsyttää enkä saanut unesta kiinni millään. Muistin vanhan sipulikonstin, jota en ollut aikaisemmin kokeillut. Halkaisin sipulin, ja laitoin palaset tyynylleni. En edes haistanut mitään, mutta siihen olin sitten nukahtanut. Konsti kai siis tehosi. Tai olin vaan niin väsynyt, ettei tuhina enää estänyt unta.

Herätessäni aamulla en muistanut koko sipulia. Ihmettelin vaan, miksi tyynylläni oli sipulinkuoria. 

Kun kerroin Anitalle kokeilustani, hän kertoi kuulemastaan uudesta konstista. Sitä kun käyttäisi, niin flunssa olisi kohta tipotiessään. Anita ei tosin ollut itse vielä keinoa kokeillut.

Kokeiluhan ei maksa mitään muuta kun sipulin. Niinpä pilkoin öisen sipulin ja pistin palaset varpaiden väliin. Vetäisin päälle villasukat ja jatkoin hommiani. Sipulit litskuivat varpaissa ja lähtivät liikkumaan. Tunsin niiden mehun tirsuvan jalkapohjiin. 
Siinä vaiheessa kun kävin makoilemaan telkkarin ääreen, tuntuivat sukat jo nihkeiltä. 

Kun taas jatkoin puuhailua, tuntuivat sukat jo epämiellyttäviltä. Hoito sai loppua siihen. Jynssäsin jalat saippuavedellä, mutta aamulla kun peittoa nosti, lemahti sen alta jotain kovin sipulimaista tuoksua. Saa nähdä vieläkö tuoksu voimistuu suihkunkin jälkeen. 
Nokka muuten on tukossa vieläkin...