Suloinen pikkujakkara
Soma jakkara tuli viime syksynä kyytiin kierrätyskeskuksesta. Se voisi olla vaikka koulun puukäsityötunnilla nikkaroitu. Siinä ei ollut muuta vikaa kuin vähän tylsä lakkapinta. Lakassa ei oltu säästelty, sillä se oli kuivaessaan tehnyt monta noroa. Pinta oli siis epätasainen.
Rapsutin puukolla enimmät lakat irti, ja maalasin rahin kevysti mustikansinisellä maalilla.
Samaa maalia olen käyttänyt myös
Parin päivän päästä hioin maalia satasen hiekkapaperilla. Lakkanorojen tekemät jäljet korostuvat nyt nätisti.
Nuhrusia askareita varten tein essun ilman ompelemista.
Vintissä oli omituinen valkoinen verho, ehkä kappa, jonka koristukseksi oli ommeltu ruudullisia kangasuikaleita. Ratkaisin suikaleet osittain irti, ja leikkasin verhon sivuista pois puolen metrin palat. Suikaleita en leikannut irti, koska siitä tuli sopiva nauhat, tosin hieman liian lyhyet. Verhon alareunasta repäisin suikaleet kokonaan irti, ja solmin ne nauhojen jatkoiksi.
Tässä jakkara alkuperäisessä kuosissaan
ja tässä sen jälkeen, kun olin rapsutellut sitä puukolla.
Oikeastaan luulin, että jakkara olisi jo valmis. Sitten kuitenkin laitoin hiotun sinisen maalin päälle huonekaluvahaa, samaa jolla mummin vanha piironki käsiteltiin näin
Mummin piironki. Yritin kyllä levittää vahaa vain vähän, mutta sitä tuli silti liikaa. Sinistä maalia näkyi enää vähän. Siitä välivaiheesta en muistanut ottaa kuvaa.
Siispä rupesin taas hiomaan. Kevyesti hiomalla sain esiin lisää sinistä maalia.
Toistaiseksi jakkara saa olla tällaisena.
Lisää tuunattuja istuimia löytyy hakusanalla istuimet.
