ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, Linjurin tunnelmaa


Itä-Suomessa ei julkisilla kulkuneuvoilla matkatessa sallita epäsosiaalisuutta. Junassa vieruskaverini taukoamattoman puheen aikana tuli selväksi, että Kuopiojossa liäkärissä suap uottook tuntikaapalla, ja kuitenni liäkärj sannoo vuan jotta puranoo poskeen.
Kuultuani tarinan viidesti alkoi myötätuntoinen hymyni hyytyä, ja vaihdoin puheenaiheen pellolla pomppiviin jäniksiin. Enhän voinut tietää, että rouva oli Martoissa opettanut nylkemään jäniksiä, ja oli halukas kuvailemaan asiaa yksityiskohtaisesti. Asemalta menin suoraan korvalappustereo-ostoksille.  

Torkkuminen Nurmes-Joensuu -bussissa oli edessäni istuvien rouvien keskustelun pauhussa mahdotonta. Kun toisen oikea korva oli vaikkua täynnä ja toisen vasen korva puolikuuro, niin rouvien toistensa korviin kuiskailuja ei voinut olla kuulematta.
Niinpä siis tahtomattani tiedän kenellä on laiskansutjakka miniä, kuka laittoi vain kymmensenttisen kirkon keräykseen, ja kenen ulkomaalainen vävy sai mahataudin avannossa uituaan.

Viereeni istahtanut vieras mies sanoi pohtineensa, että eikö minulla ole ajokorttia. Hän kun jo kolmatta kertaa näki minut samassa linjassa. Jostain syystä hän luuli minua sairaanhoitajaksi, ja ennen kuin ehdin korjata erehdystä, hän kysyi hoito-ohjeita kipeille varpailleen. Mielelläni olisin toki ohjeita antanut, mutta en osannut muuta kuin neuvoa häntä käyttämään villasukkia.

Neulominen on hyvää matkustusajanvietettä. Aika kuluu nopeasti, ja käsityöt kirvoittavat usein vieruskavereiden kielenkantimet. Muuan mummo kertoi miehensä huomautelleen hänelle pään nytkäyttelemisestä: Näin se nytkähtää, tuumasi mummo, rintaan asti leuka kopsahtaa joka kerta kun silmukan puikolta toiselle nostaa. Ihmekös tuo, että niskat olivat alkaneet rutista, kun mummo-rukka oli kuudenkymmenenneljän vuoden ajan neulonut omien viiden lapsen lisäksi kymmenelle lastenlapselle ja kahdeksalle lastenlastenlapselle. On siinä neulomisen tuiskeessa kuulunut kopsahdus poikineen.



Hetkessä ukko vetäisi saappaan jalastaan. 

Juttu julkaistiin Ylä-Karjalassa 2.10.2012

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät täältä vinkkejä omiin tuunauksiin
Lue lisää

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Neljä avoimek
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua kunnes vesi värjäytyi. Noukin reikäkauhalla enimmät ros
Lue lisää