Tekstit

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät täältä vinkkejä omiin tuunauksiin

Kekkerit

Kuva
 (Kristiina sanelee, Leila kirjoittaa)    Terttu tupsahti taloon juhlimaan meidän kanssamme synttäreitään ja jaksoi tuskin kantaa tuomisensa yhdellä kantokerralla sisälle. Tuomisena oli iso vadelmakakku, piirakoita, graavilohta, pähkinöitä, kurkkua, suklaata, mustikoita ja teetä. Ennen Tertun tuloa Juha kipaisi kaupasta sankarille keltaiset ruusut ja koko porukalle salaattitarvikkeet. Tiina ja Pekka hommasivat äitimuorin juhliin mukaan, ja sillävälin Terttu laittoi pöydän koreaksi.  Graavilohi  ja leivarissa lämmitetyt gluteenittomat piirakat, fetalla ja oliiviöljyllä maustettu babypinaatti/rucolasalaatti saivat lisämakua pähkinöistä. Aikoihin ei kuulunut muutakuin mussutusta kun kaikki herkut maistuivat niin hyvälle.   Jälkiruuaksi järkyttävän hyvä ja suuri gluteeniton vadelmakakku hävisi ihmeen nopeasti. Minäkin popsin ensimmäisen ison kakkupalan ennen kahvia. Eivätkä muutkaan tainneet kakkupalasten koossa kursailla. Missu oli ihan hiilenä kun se haistoi graa

Hyviä muutoksia

Kuva
(Kristiinan sanelusta, Leila kirjoittaa) Heidin tuliaisiksi maalaama taulu, Rainbow Dust valaisee ihanasti olkkarin seinällä. Katse kiinnittyy siihen heti tuvan ovelta. Valonpilkkeitä on tullut muualtakin.  Tänään kuulimme täällä että paikkakunnan yöpäivystystä  ei lopetetakkaan. Onneksi on vielä ihmisiä jotka ajattelevat järjellä.   Minulla on ollut käytössä vain pieni kotoa tuotu lukuteline, mutta eilen lääkäri muisti että terveyskeskuksessa on jossain myös sellainen isompi. Se on niin tukeva että voin harjoitella sen avulla tabletin ja puhelimen käyttöä. Lukea, sekä lehtiä että kirjoja, että kirjoittaa kynällä vihkoon. Kirjoittaminen puhelimeen ja vihkoon on tosi työlästä ja hidasta, mutta hommassa auttavat apuvälineet, kuten kynien paksunnokset.  Vaikka kirjoitus on varsinaisia harakanvarpaita, olen innoissani siitä että kirjoitusvirheitä ei tule. Halvaantumisessa olisi ollut sekin yksi mahdollinen vaihtoehto että kirjoittaminen tai lukeminen eivät

Muistojen polku

Kuva
(Kristiinan sanelusta, Leila kirjoittaa) Muistojen päiväkirjaan tartuu sekä hyviä että huonoja muistoja. Hyvät muistot olisi tietenkin kivempia mutta kaikki täytyy ottaa vastaan. Kotipäivien muistot ovat vain kivoja. Missu köllötteli pesässään tyytyväisenä kylvyn ja ruuan jälkeen. Tosin itse kylpy ehkä kuului Missun ei niin mukaviin muistoihin, mutta sen jälkeinen olotila näytti miellyttävän.   Eilen Juha soitti ikivihreitä tunnelmakappaleita pianolla,  joita olemme paljon harjoitelleet sekä omaksi iloksemme, että eri tilaisuuksia varten. Ikivihreät laulut kestävät vuosikymmeniä, joten laulut olivat tuttuja myös päivällisellä olleelle äidilleni.  Päivät joihin sisältyy hyviä ideoita, ovat aina muistamisen arvoisia. Hauska oli saada ystävänpäiväksi kukkia, kortteja, suklaata ja kahvia. Ihmiset taitavat lelliä minua enemmän kuin tavallisesti, nyt kun en ole terve.  Seela ja Eden piirsivät perheenjäsenten kuvia. Piirustukset ovat vähin

Iloa taiteesta

Kuva
(Kristiinan sanelusta, Leila kirjoittaa)     Heidi oli maalannut minulle tuliaisiksi taulun granaattiomenasta. Kyseinen hedelmä on juutalaisen uudenvuoden symboli, ja Israelin kansallishedelmä. Jokaisessa hedelmässä on 613 siementä. Siemeniä on yhtä monta kuin Toorassa on elämän ohjetta tai elämän viisautta. Ohjeet on tarkoitus sisällyttää jokapäiväiseen elämään, eikä vain poimia niitä esille sopivalla hetkellä.  Halusin taulun huoneeseeni terveyskeskukseen, missä voin ajatella symbolisia viisauksia. Kotona minulla toinen Heidin maalaama uusi taulu, mutta laitetaan siitä kuva myöhemmin. Kotona oleva taulu puolestaan loistaa seinällä kuin aurinko.  Tänään oli taas hyvä kotipäivä, eilen oli hyvä palaveri jossa eri toimijoiden kanssa alettiin selvittää, mitä  kaikkea apua minulla on aikanaan mahdollista saada kotiin. Saimme perheeni kanssa paljon tietoa erilaisista tukitoimista, apuvälineistä ja helpotuksista joista emme tienneet mitään. On hienoa kun ihmiset auttavat. P

Ei enää harmaita

Kuva
(Kristiinan sanelusta, Leila kirjoittaa) Lie harmaa väri  kuinka tahansa muodikas, mutta minulle se ei sovi, ei sitten missään muodossa. Päätä pitkin luikerteleva harmaa juurikasvu näytti oikeastaan vaan kamalalta. Kotona pyörätuoli suojattiin ja Heidi levitti tukkaan henna-väriä. Sitten istuskelin pari tuntia biopussi päässä värin vaikuttaessa.   Ja lopputulos on tässä. Peseminen vaati hieman erikoisjärjestelyjä koska pyörätuoli ei sovi vessaan. Tuoli saatiin kurkistamaan vessan ovesta sen verran että, Heidi ja Tiina huuhtelivat mönjät päästä suoraan lattialle. Juha tuki niskaani niin että saatoin maata tuolissa ihan rentona.  Väräyksen jälkeen Johanna vielä leikkasi otsatukan kuosiinsa ja Seela ja Edenkin sanoivat että mummi näyttää taas mummilta. Tänään otsatukkaa lyhennettiin vielä lisää niin että kulmakarvat näkyvät mutta viimeisemmästä mallista ei ole kuvaa.  Pieni turhamaisuus lienee sallittua, oli tilanne mikä tahansa -Kristiina

Onnellisuutta voi tuntea ikävyyksienkin hetkellä

Kuva
(Kristiinan sanelusta, Leila kirjurina)    Mitä useammin kotona käyn, sitä useammin sinne haluan. Sitä ei mahda kukaan edes ihmetellä. Tämän yön nukun terveyskeskuksessa ja huomenna taksi vie minut taas kotiin. Heidi, Seela, Eden, Johanna ja Leon ovat olleet täällä jonkun päivän. Ja perjantaina tulevat Taina ja Anni viikonlopuksi. Lisäksi kotona ovat aina kaverini ja Tiina ja Pekka. Ja tietenkin Missu-Mussu. En mitenkään voisi pysyä poissa kotoa kun siellä on niin paljon perhettä. Edelliset kotipäivät ovat sujuneet samanlaisissa iloisissa tunnelmissa kuin aiemmatkin. Ohjelmaan kuuluvat aina herkulliset ruuat.      Jokainen on herkutellut makunsa mukaan. Rasvaa tirisevällä loimulohella, kermaisella perunamuhennoksella, rucolasalaatilla, babypinaatilla, rapealla parsakaalilla, toinen toistaan maukkaammalla kasvislasagnella, kaaliporkkana-salaatilla.  Missu oli niin avulias että se kävi pesemässä lautaseni, vaikka vasta odottelin santsikier