Ihan kamalia vaatteita ja kampauksia

 Hattaroita-blogin Eeva https://ajatushattaroita.blogspot.com/
innosti minua kaivamaan esiin vanhoja muotikuviani. 1960-luvulta ja myös 1970-luvulta  kuvia on harmillisen vähän, mutta muistan varmaan suurimman osan vaatteistani ulkoa. Silloin vaatteita oli paljon vähemmän kuin nykyisin, ja vaatteita hankittiin vain tarpeeseen, ei siis suinkaan huvikseen tai tuhlaamisen ilosta kuten nykyisin. 

Kuvassa poseeraan kansakoulun ensimmäisen luokan luokkakuvassa. Pumpulikankainen mekko on poikkeuksellisesti ostomekko eikä mummin ompelema. Sain mekon serkkujen perintönä, ja sen kuviot olivat violetteja ja punaisia ja muistaakseni sinisiä. Pohjaväri oli tummahko sininen. Asiaan kuuluivat tietenkin valkoiset polvisukat ja rusetti päälaella keikkumassa. 


Oppikoulun ekaluokkalaisena olin vielä ihan luomu.


Oppikoulun tokaluokalla olin jo kiinnostuneempi muodista. Pään ympäri kiertää muodikas nahkanauha. Pintanahkainen nauha oli niin liukas, että se piti solmia tiukalle. Niinpä iltaisin meni pitkään, ennen kuin nauhan jättämät poimut katosivat. Kaulan ympärillä on tekosilkkinen huivi, melkein aito siis. 


Kulmakarvani olivat luonnostaan näin muhkeat,  


kunnes Anita-kaverini kanssa innostuimme vähän nyppimään. Vähänkö meni överiksi. Nypin Anitankin kulmat viiruiksi, eivätkä äitimuorit olleen mitenkään iloisia. 

Jostain lehdestä näin, että valkoinen luomiväri oli muotia. Sitä siis luomiin ja reilusti. Tässä luomiväri ei vielä ole tullut muotiin. Meikki näytti ihan hirveältä, kun silmät vilkkuivat vitivalkoisiksi maalattujen luomien raoista, eikä kulmakarvoja ollut kuin nimeksi.


Sitten päätimme Anitan kanssa haluta otsatukat, jotka toinen toisillemme leikkasimme. Malli ei ole mitenkään onnistunut, ja lisäksi otsis nousi molemmilla sojottamaan melkein kokonaan pystyasentoon. 


1972 lippalakki oli kova sana. Korvissa killuvat espanjalaisista kolikoista tehdyt korvikset. Isä porasi niihin reiät, joihin sitten kiinnitin koukut. Sinivalkokuvioisen paidan pihistin velipojan kaapista, koska se mielestäni istui minulle paremmin kuin hänelle.

Korvikset otin oppikoulun ekalla vähän niinkuin salaa. Tiesin, ettei isä kuuntele lukiessan mitään. Valitsin sopivan hetken ilmoittaakseni hänelle, että kävisin ottamassa reiät korviin. Isä murahti jotain mutta ei kieltänyt korviksia ottamasta. 
Samantien pinkaisin läheiselle terveystalolle, jossa kätilö teki reiät isoilla neuloilla. 

Korvikset, Terttu-mummin vanhat kultaiset renkaat, olin saanut jo aikaisemmin odottamaan reikiä. 
Muutaman päivän päästä isä kysyi, että kenenkäs luvalla sinä olet reiät korviisi ottanut. Seuraamukset vähän jännittivät, mutta silti tokaisin asiaan lupaan kysyneeni. 
Onneksi reiät saivat jäädä. Oli sen verrran kivuliasta istua 10 minuuttia neulat korvissa, etten kovin pian olisi uskaltanut tekoa uusia. 



1974 tai -75 sain hienon pitkän mekon. Olisihan sen tietysti voinut silittää kuvausta varten. Kengät kinusin Anitalta omiksi sen jälkeen, kun olin käyttänyt niitä pari kesää.


Lisää muotikuvia tulossa lähiaikoina. Voi niitä ylisuuria vaatteita, epäonnistuneita kampauksia ...

Aikaisempi muotipostauksia löytyy tunnisteella muoti.

Eevalle kiitos kivasta vinkistä! Kaivelehan sinäkin valokuviasi ja esittele niitä blogissasi. 
Olisko muilla lukijoillani vanhoja muotikuvia tallessa? Hauska olisi niitä blogeissanne nähdä. 


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa

Säärystimet virkkaamalla