Villasukat puretuista langoista ja kirjaostoksia
Virkatusta ja sittemmin puretusta viltistä on riittänyt lankaa moneen sukkapariin, eikä pussi ole vieläkään tyhjä. Tämän parin varret ovat yksoikein-yksnurin, ja muuten ne ovat oikeaa neuletta. En tiedä, mitä neuletta kantapää on, mutta siinä jätin joka toisen silmukan nurjalla neulomatta.
Näissä töppösissä on ainakin mustikkalankaa ja lupiinilankaa. Lupiinilanka on kyllä vihertävää eikä suinkaan epämääräistä harmaata, kuten kuvasta voisi päätellä. Kellertävienja rusehtavien lankojen kasveja en muista. Värjäyksestä on niin monta vuotta, ja olen kokeillut niin monia kasveja, etten millään muista kaikkia.
Kirjaston myyntihyllystä tein kymmenen sentin löytöjä, Peppi keksii pönkin ja Myyrän housut. Lukaisin ne heti, ja pistän ne tyrkylle kunhan lastenlapset tulevat.
Amos Ozin kirjat menevät lahjoiksi, mutta yritän ehtiä lukea ne ennen luovutusta.
Ja lopuksi jännitystä kymmenen sentin edestä. Arne Dahlit ovat joskus vähän liiankin jännittäviä, mutta yleensä juoni koukuttaa lukemaan kirjan loppuun.
