Vaatemuotia 1960-luvulla
Näin somat tekokuituiset alusmekot olivat kovasti muotia 1960-luvulla. Pienin vaaleanpunainen mekko taitaa olla Tainan, mutta muut ovat minun perujani.
Mekon alle oli mukava vetäistä sievä alushame. Viis siitä, että nailon tuntui iholla vähän oudolta.
Heidi, Johanna ja Leila käyttivät näitä keiju- ja prinsessaleikeissä. Seela ja Eden tutkivat joskus keijuvaatevarastoa ja ovat joissakin mekoissa vähän tanssahdelleetkin.
Tirolilaismekon perin serkuiltani. Se oli minusta tosi hieno mekko, ja pidin sitä essuineen päivineen monet monituiset kerran. Silloin mekko oli tietysti silitetty, toisin kuin nyt.
Nämä eripariset kreppihansikkaat kuuluvat myös keijuvaatteisiin, mutta 1960-luvulla niitä käytettiin paljon. Minulla oli lapsena tummansiniset hanskat, joista kovin tykkäsin.
Äiti osti 60-luvun lopulla tai 70-luvun alussa nämä räikyvän keltaiset jerseyhousut.
Kaivoin pögät viime kesänä vintistä ja vetäisin ne päälleni. Kun kaverini tuli ja näki housut hän tokaisi, että näytin ihan banaanilta.
Housujen vyötärön kiristysnauha irtosi pyykissä. Siksi housut näyttävät jokseenkin pötkyiltä. En ole varma tuleeko minulla niitä käytettyä. Jos ei, niin niistä saa jotain kivaa sisustukseen.
Kauniin mutta epämukavan nailonisen aamutakin ostin joskus kirpusta eurolla, kun tarvitsin palvelukodin muotinäytökseen vanhoja vaatteita. Yksi näytöksen teema oli kerrospukeutuminen, ja laitoin aamutakin päällimmäiseksi.
Tanssiessa tuli muutenkin lämmin, ja aamutakki hiosti ihan älyttömästi. Niinpä riisuin sen pois jo näytöksen alkuvaiheessa.
Myös kultamekko on kirppuostos. Tarvitsin jonkun vanhan mekon, kun olin jotain yksitoista vuotta sitten päivän mallina. Siihen homman päädyin kirjoituskilpailun kautta.
Kokemus oli tosi hauska, vaikka en olekaan mikään linssilude. Valokuva oli esillä Kampin Kauppakeskuksen aulassa olleessa näyttelyssä. Sieltä näytteli siirtyi Kauneus- ja terveysmessuille, ja lopuksi kuvat myytiin syömishäiriöisten klinikan tukemiseksi. Tosin en saanut koskaan tietää, ostiko kukaan kuvaani.
Kaikki muut mekot maksoivat kirpussa pari euroa, mutta tämä kultamekko maksoi peräti vitosen. Kun kysyin myyjältä syytä hintaeroon, vastasi hän näin:
Kultamekko on aitoo vintakkee.
Pakkohan siitä oli se vitonen maksaa.
Vaikka mekko on päällä aika nätti, olen tainnut käyttää sitä mallipäivän jälkeen vain kerran.
Vihreä leninki maksoi kirpussa vitosen. Se ei ollut kuulema kelvannut kenellekään, vaikka oli ollut kaupan jo pitkään. Mekkoon kuuluu irtonainen pitkä alushame, mutta en muista missä se on. Kuvassa mekko näyttää suorastaan rumalta, mutta ei niin kamala ole päällä. Kaula-aukko on kyllä liian pieni ja leikkauksessa on joku vika. Mekko nousee liian ylös ja kuristaa.
Kangas on nätti. Ensin meinasin teettää ompelijalla mekosta sopivamman, mutta toistaiseksi se on vaan ollut vintissä.
Taidan kirjoittaa vanhasta vaatemuodista lisääkin vielä joskus.
Vanhoja vaatteita on niin kiva katsella.
