NIKSINURKKA, hopeamalja kirkkaaksi
Matti-ukkini 30.6.1941, 50 v-vuotispäivälahjaksi saama hopeamalja oli äitimuorin pöydällä jököttäessään muuttunut melkein mustaksi. Oli aika ottaa se käsittelyyn samoin kuin otin ainoat omat hopealusikkani. Lusikoista postaus tässä Hopeiden kiillotusta.
Vuorasin muovikulhon foliolla, ja lorotin astian täyteen vettä. Veteen lisäsin kourallisen suolaa.
Sitten pistin maljan veteen lillumaan. Luulin, että mustumat lähtisivät pois yhtä helposti kuin lusikoista, mutta eivätpä ne lähteneetkään. Vaihdoin liotusastiaksi isomman kulhon, että malja sopi siihen kokonaan upoksiin. Kuva isosta vuoratusta kulhosta jäi ottamatta.
Malja oli kiillotusoperaation alussa aivan laikukas.
Malja on vuoden 1941 jälkeen toiminut monien vauveleiden kastemaljana. Koska sillä ei ole siinä virassa ollut vuosiin töitä, oli se jäänyt vähän huonolle hoidolle.
Hopea ei ruvennut kirkastumaan pelkällä liottamisella. Kun se oli ollut suolavedessä monta tuntia, eikä mitään tapahtunut, otin avuksi pehmeän sienen.
Jopas alkoi malja taas loistaa.
Nyt sen kyljestä voi vaikka peilata pärstäänsä. Paitsi että oikeasta peilistä näkee kuvansa jokseenkin kirkkaampana.
Annoin folion kuivahtaa uunin päällä, ennen kun leikkelin sen silpuksi paperisaksillani. Oranssikahvaiset sakset teroittuivat jonkun verran, mutta mustasankaiset eivät pahemmin leikkelystä viisastuneet. Niille ei tainnut tehdä hyvää, kun napsauttelin niillä ohutta rautalankaa poikki.
