Hattujen lumoissa, hattupostaus numero yksi

Tykkään paljon hatuista ja myös käytän niitä. Joskus minulta kysytään, että miten minä uskallan käyttää hattuja. Se on kummallinen kysymys. Ei siinä ole mitään pelottavaa.  
Aika monet sanovat myös etteivät voi käyttää hattuja, koska ne eivät heille sovi. Sekin on mielipidekysymys. Luulen, että jokaiseen päähän kyllä löytyisi sopiva lätsä.

Talvella pipoja ei voita mikään, mutta pian ulkona alkaa tareta taas muissa hatuissa. Niinpä rumpsautin koko valikoimani lattialle tomuttaakseni niistä talven aikana kertyneitä pölyjä. Missu alkoi heti auttaa minua. 


Ukin vanha musta lierihattu on yksi suosikeistani. Sitä kuten muitakin suosikkejani käytän joskus huvikseni sisällä. Kaunis hattu päässä hämää, ja kuvittelen olevani hyvinpukeutunut, vaikka muu asu koostuisi vain jumpperista, legginseistä ja villasukista. 


 En tiedä huopahatun ikää, mutta vanha se on. Ukki kuoli jo vuonna 1994, eikä hän ostellut hattuja enää vuosikymmeniin. Vanhoissa hatuissa olevat valmistajan tiedot ovat kivoja yksityiskohtia. Tässä hatussa ne näkyvät nahkaisessa kanttauksessa.


Hattuja on vähitellen kertynyt pienoinen kokoelma. Osa on tullut perinnöksi ja osan olen ostanut kirpuista.


Tämän lierihatun ostin kirpusta, kun tarvitsin työvuosinani rekvisiittaa johonkin esitykseen. Muutaman kerran olen sitä käyttänyt, vaikka se ole hatuistani mieluisimpia.



Pinon päällimmäisenä ovat ainoat lippalakkini. Sininen Kangol-lippis ei oikeastaan ole minun. Joku hylkäsi sen vuosia sitten naulakkooni, joten omin sen itselleni.


Vihreän villalippiksen taisin ostaa ihan tavallisesta putiikista. 


Lippiksessä on hieno vuori.

  
Musta samettinen naistenhattu on muistaakseni mummovainaani vanha. Ihan käyttökelpoinen myssy tämäkin.


Kirkkaanpunainen huopahattu on uusin hattuni. Sen ostin kirppikseltä muutamalla eurolla joku vuosi sitten.


Vihreä samettihattu on Heidin päässä vuonna 1995 otetussa valokuvassa. 


 Täytyy kysyä Heidiltä, mistä hattu on peräisin. Hattu istuu hyvin päähän ja sopii monenlaisten vaatteiden kanssa. 


Ehkä jo huomenna teen seuraavan hattupostauksen.

 Kirppuostoksia löytyy lisää hakusanalla kirput.

 Hattupostaukset 2 ja 3 tässä
Hattupostaus numero kaksi
Hattupostaus numero kolme

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää