Keltaisia pilkkuja
Keltaiset täplät ovat kivoja yksityiskohtia. Kun oikein kameran kanssa rupesin näpsimään niistä kuvia, huomasinkin niitä aika paljon. Suurin osa jäi vielä kuvaamatta.
Keltaisen taulun Heidi maalasi minusta kymmenen vuotta sitten.
Taulun kehyksille täytyy kyllä tehdä jotain.
Keltaiset kattilat ovat käyttökelpoisia.
Toisen kannessa oleva pikkulommo ei haittaa.
Sitruunat ovat kuin pieniä aurinkoja.
Halkaisen niitä joskus tuoksumaan tiskipöydän reunalle.
Liian kuumassa pesty villaviltti passaa vielä torkkupeitoksi.
Missu on vähän liian kiinnostunut leivänpaahtimesta, joten peitän sen Johannan tuomalla pannunalusella.
Osin käyttökelvottomat mutta kivat peltipurkit koristavat tuvan pientä hyllyä. Isommissa purkeissa oli nauloja tai muuta tarpeellista silloin, kun kaivoin ne esiin aitan hyllyköstä.
Heidin kauan sitten maalaama omenataulu valaisee tuvassa ikkunan yläpuolella.
Keltainen maljakko löytyi liiteristä halkopinon takaa. Mielenkiintoinen paikka säilyttää saviastiaa. Ihme että se oli ehjä.
Vanha lasinen tuhkakuppi on passeli alusta teesiivilälle.
Kaakaopurkki oli käytössä jo lasten ollessa pieniä. Keltamekkoinen keijukainen löytyi kirppikseltä. Välillä se istuu kukkaruukussa.
Joskus matkin tyttärieni kirjahyllyjä, ja järjestelin kirjat värien mukaan. Se näytti hyvältä mutta kyllästyin siihen, koska en enää löytänyt kirjojani. Tavallisesti saman kirjailijan kirjat ovat lähekkäin, ja nyt ne olivat missä sattuu.
