Onko Missu nyt aikuinen?
Helmikuun loppupuolella Missu muttui ihan kummalliseksi. Se ei halunnut leikkiä, söi huonosti, naukui uudenlaisella superkovalla äänellä, hankasi itseään mattoa vasten, mourusi yöllä ja esitteli takapäätään innokkaasti. Sille siis tuli ensimmäinen kiima-aika.
Se meni ohi suhteellisen helposti. Yksi yö oli aika hurja, mutta seuraava oli jo parempi. Viikon verran juoksu kesti, ja sen jälkeen Missusta tuli taas ihan vauveli.
Kolme viikkoa ensimmäisten oireiden alkamisesta merkit poikakaverin puutteesta alkoivat uudelleen. Nyt ei eivät ole niin voimakkaat kuin ensimmäisellä kierroksella mutta tunnistettavat kyllä.
Kaksi päivää on mennyt suhteellisen kivuttomasti, mutta viime yönä Missu ilmoitti asiasta kerran tunnissa. Ilmoituksen tehtyään se kaivautui aina kainalooni ja jatkoi uniaan.
Kun sain Missun vuosi sitten, en edes ajatellut sitä pennuttavani. Nyt en olekaan varma. Varsinkin kun näin Missun sisarusten kuvat, alkoi pentukuume vähän vaivata.
Missun sisaruksen kuvia voi katsoa tästä
Missu osaa herättää huomiotani erilaisilla konsteilla. Uusin keino on kiivetä avohyllyn toiselle hyllylle.
Missu hyppää ensin äänettömästi tiskipöydälle ja siitä ensimmäiselle hyllylle, josta se hetkessä kiepauttaa itsensä ylemmäksi. siinä vaiheessa kun kilinä alkoi, kiinnitin Missun puuhaan huomiota.
Hylly on aika ahdas, mutta Missulla näytti olevan mukavaa.
Se keksi kivan pesän missä istuskella ja kuunnella alla olevan tiskikoneen hurinaa.
Missu on aika pienikokoinen don-sfinx ja sopii torkkumaan salaattikipossa.
Saatuaan tarpeekseen hyllyllä olemisesta, se tuli alas samaa reittiä mitä se meni ylös.
Lisää Missusta tunnisteella don-sfinx
