Pörröturkin kohtalo
Muutama viikko sitten yksi pihakauris, Pörröturkki, katosi. Ennen sen katoamista yksi koiranomistaja antoi koiransa hätyyttää kaurislaumaa. Kauriit juoksivat koiraa karkuun kuka minnekin saareen, jäälle tai mantereelle. Juuri silloin alkoivat pakkaset ja olin huolestunut, kun Pörrö ei jahdin jälkeen palannut toisten kauriiden kanssa pihalle.
Pörrö palasi vasta kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen. Se oli laihtunut, sen turkissa oli nyt paljaita kohtia, ja se oli tosi nälkäinen.
Ruoka on luonnossa nyt hyvin vähissä. Melkein kaikki on jään ja roudan alla. Kauriit pureskelevat havupuiden alaoksia ja lehtipuiden silmuja, mutta se ei riitä.
Pörrö palasi vasta kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen. Se oli laihtunut, sen turkissa oli nyt paljaita kohtia, ja se oli tosi nälkäinen.
Ruoka on luonnossa nyt hyvin vähissä. Melkein kaikki on jään ja roudan alla. Kauriit pureskelevat havupuiden alaoksia ja lehtipuiden silmuja, mutta se ei riitä.
Irtokoirat ovat kauriille suuri kiusa, ja ihmettelen kyllä etteivät niin monet koirien omistajat siitä välitä. Suurin osa koirien omistajista lienee vastuullisia, mutta tyhmästi toimivat pilaavat heidänkin mainettaan.
Koirien pitää olla kytkettyinä myös pakollisen kiinnipitoajan ulkopuolella, jos maanomistaja ei lupaa toisin. Tässä tiellä ja alueella lupaa ei ole, mutta silti irtokoiria näkee harva se päivä. Viimeksi toissapäivänä yksi koira juoksi pihalleni, ajoi kauriit pois ruokailemasta ja jahtasi niitä metsään.
Pörröturkki oli kotiutuessaan tosi väsynyt ja lepäili paljon yksikseen lauman lähistöllä.
Se ei enää liikkunut yhdessä toisten kanssa kuten aiemmin.
Kaksi päivää paluunsa jälkeen Pörrö kävi pitkäkseen portaiden läheisyyteen. Silloin se vielä jaksoi nousta, kun menin sitä kohti. Ensin se vain katsoi ja kuunteli lähestymistäni, ja vasta kun olin ihan lähellä se kipaisi kauemmaksi.
Toiset kauriit seisoivat liikkumatta paikoillaan ja seurasivat tapahtumaa. Kun Pörröturkki siirtyi minusta kauemmaksi, kipaisivat toiset sen perään.
Kolmantena päivänä en nähnyt Pörröturkkia, joten läksin etsimään sitä. Minun ei tarvinnut ottaa montaa askelta ruokapaikalta, kun sen puunjuurelta löysin. Se oli silloin jo kuolemaisillaan, eikä se yrittänytkään enää nousta. Istuin sen viereen hangelle, juttelin kaikenlaista ja lauloin sille kehtolaulua. Uskon että Pörrö tunsi ääneni, koska juttelen aina kauriille, kun vien niille ruokaa.
Pörröturkki eli enää vajaan tunnin sen jälkeen kun sen löysin.
Kun Pörrö vielä oli elossa, soitin hätäkeskukseen. Sieltä tieto siirtyi heti poliisille ja poliisilta riistayhdistykseen. Tuntui hyvältä, kun hätäkeskuksen päivystäjä, poliisi ja riistamies olivat niin empaattisia ja auttavaisia.
Pörrön kuolema suretti minua ihan kamalasti, mutta olin onnellinen kun löysin sen ennen sen kuolemaa. Oli myös lohdullista, että Pörröturkki tuli kuolemaan kotiin.
Riistayhdistyksen mies vei Pörröturkin mukanaan, ja luultavasti se lähti tutkittavaksi.
Saan siitä tietää myöhemmin.
Saan siitä tietää myöhemmin.
Tätä iloisempia kauristarinoita esimerkiksi
