Koti metsänreunassa

Tässäpä toistaiseksi viimeinen hattupostaus. Silloin kun hatut eivät ole varsinaisessa tehtävässään, ne ovat kauniita katsella. Välillä laitan osan vinttiin talteen. Ensimmäiset kaksi hattupostausta  ovat luettavissa tässä Hattujen lumossa, postaus numero yksi Hattujen lumossa, postaus numero kaksi Missu viihtyi kaverina, kun pölytin hattujani kevättä varten.  Isäni vanha huopahattu on yksi hienoimmista hatuistani.  Kun töissä ollessani järjestin joka kevät hattujuhlat, olivat erilaiset hatut tarpeen. Suurin osa vieraista innostui kaivamaan jonkun hatun varastoistaan. Jotkut jopa lainasivat hattuja tuttaviltaan hattujuhlaa varten.  Missu etsi pitkään mieluisinta hattua. Jossain vaiheessa se meinasi valita sinisen lippiksen, mutta ei sitten mieltynytkään siihen tarpeeksi.  Välillä Missu hävisi kokonaan hattujen alle.  Musta knallihattu on jokseenkin soma ja aika usein käytössä. Rusettisen huopahatun ost...

Matti-ukkini 30.6.1941, 50 v-vuotispäivälahjaksi saama hopeamalja oli äitimuorin pöydällä jököttäessään muuttunut melkein mustaksi. Oli aika ottaa se käsittelyyn samoin kuin otin ainoat omat hopealusikkani. Lusikoista postaus tässä  Hopeiden kiillotusta . Vuorasin muovikulhon foliolla, ja lorotin astian täyteen vettä. Veteen lisäsin kourallisen suolaa.    Sitten pistin maljan veteen lillumaan. Luulin, että mustumat lähtisivät pois yhtä helposti kuin lusikoista, mutta eivätpä ne lähteneetkään. Vaihdoin liotusastiaksi isomman kulhon, että malja sopi siihen kokonaan upoksiin. Kuva isosta vuoratusta kulhosta jäi ottamatta. Malja oli kiillotusoperaation alussa aivan laikukas. Malja on vuoden 1941 jälkeen toiminut monien vauveleiden kastemaljana. Koska sillä ei ole siinä virassa ollut vuosiin töitä, oli se jäänyt vähän huonolle hoidolle. Hopea ei ruvennut kirkastumaan pelkällä liottamisella. Kun se oli ollut suolavedessä monta tuntia, eikä mi...

Jos mieli kattaa pääsiäisruoka pihapöydälle, pitää ensin hieman lapioida. Myös kiikkuminen puutarhakeinussa on ilman lumitöitä vähän hankalaa.  Maanrajassa olevasta ikkunasta ei saunaan pääse pahemmin valoa. Nuohoojan piti lapioda katolle väylä, ennen kuin hän pääsi piippuja putsaamaan. Velipoika on traktorillaan tehnyt pihalleni oikean baanan, mutta silti onnistuin peruuttamaan hankeen. Inhoan peruuttamista. Siksi yleensä parkkeeraan aina prinsessaparkkiin. Siis siten, että pääsen suoraan ajamaan parkkipaikan läpi.   Lumi ja pakkanen eivät häiritse Missua ja minua. Viltin alla tarkenee, vaikka pakkanen paukkuu. Linssilude Missu ei malttanut olla kurkistamatta kameraan. Pekka otti nämä kaksi kuvaa aurattuaan tietä pari päivää sitten.  Vallit ovat korkeammat kuin koskaan. Tai ainakaan vuodesta 2003 lähtien ne eivät ole olleet näin hurjat. Silloin muutin tähän unelmieni taloon asumaan. 

Kirpputori Vintin omistajalla, Jaana Voutilaisella, meni kahdeksan vuotta oikeaa diagnoosia odotellessa. Vähän sen jälkeen, kun hän sai nimen oireilleen, hänellä todettiin myös nivelreuma. Silti tämä sisupussi perusti oman yrityksen. Haastattelu julkaistiin Ylä-Karjalassa 22.3.2018.  Lisää haastatteluja (Kati Outinen, Emilia Pokkinen, Panu Similä ja Sanna Tikkanen) löytyy hakusanalla haastattelut.

Tuvan valokuvaseinä alkaa jo olla varsin koristeellinen. Silti jatkoin vanhojen kehysten tuunailua silkkikukkasilla. Ensimmäinen postaus aiheesta on tässä  Koristeellisia kehyksiä . Nappikehyksiä voi katsella tästä linkistä Nappikehyksiä ja lisää kehystysideoita löytyy hakusanalla kehykset .

Selkäleikkauksen jälkeen ulkoilin keppeihin turvaten. Usein minut sivuutti tuntematon mies, ja viikon ohittelun jälkeen aloitimme keskustelun:  Jalakako? mies kysäisi olkansa yli.  Ei kun selekä. Vastaantulijan tervehdys, uamulenkillä vaikkon  vilihakka keli , oli kaikkiselitteinen. Turhaan täällä voihkitaan, ettei muka osata puhella vieraille. Säätila on suosittu aihe. Myös asiakkaiden kanssa juttelemaan kehotettu myyjäpoika saattoi aina turvautua siihen. Toteamuksiin kylymä keli tai kuuma päivä, oli asiakkaan helppo nyökätä, että niinhän tuo on. Nyt on tuommonen ilima oli haasteellisempi aloitus. Asiakkaan hämmennyksen ymmärrettyään poika palasi tuttuun vettä sattaa – tyyliin, johon kaikki olivat tyytyväisiä. On aiheita, joita ei oman terveyden uhalla kannata ajatella ääneen. Naisen iän tai elopainon arviointi usein aiheuttaa ainakin mulkaisuja ajattelijaa kohti. Kollegallani oli pokassa pitelemistä hänen kuultuaan viereisessä pöydässä syövän r...

Heidi teki Seelan synttärijuhliin sankarin toiveiden mukaisen kakun.  Tarujen yksisarvinenhan siinä komeilee sokerikuorrutuksessaan. Taattu menekki lastenkutsuilla näin hienolla luomuksella. Juhlien toisesta kakusta selviää Seelan ikä.

Tanssinohjaaja Sanna Tikkasen kokemusten mukaan elämä opettaa sopeutumaan.  Haastattelu julkaistiin Ylä-Karjala -lehdessä 20.3.2018. Kati Outisen, Emilia Pokkisen ja Panu Similän haastattelut löytyvät hakusanalla haastattelut. 

Missu innostui hattuleikistä yhtä paljon kuin minä. Se tipsutteli hattujen keskellä ja välillä maisteli hattujen materiaaleja.  Olkihattu meni vähän lyttyyn, kun Missu istui sen päälle. Harmaa miesten huopahattu on ukkini peruja. Se taitaa olla aika samanlainen kuin idolini Jean Sibeliuksen hattu.  Ennenvanhaat hatut kuten muutkin vaatteet ja asusteet tehtiin kestämään. Tällä komeudella on ikää kymmeniä ja kymmeniä vuosia, ja yhä se on käyttökunnossa. Missu on ärtyisä juoksuaikansa takia, mutta hattuja tutkiessaan se oli taas tavallinen Missu. Toffeenvärisen samettimyssyn alkuperä on tuntematon. Se voisi olla mummini hattu, mutta varma en ole.  Kiva hattu se on joka tapauksessa.  Valkoinen huopahattu oli ensimmäisiä hattuostoksiani yli 30 vuotta sitten. Oikeastaan etsin värikkäämpää lierihattua, mutta valkoinen oli ainoa minkä löysin. Käytin sitä pitkään paremman puutteessa, mutta se ei ole kovin hyvä. Kupu on liian...