Ruskeasta lasimaljasta sininen

Joutavasta lasimaljasta ja rikkoutuneista kipoista sai yhdistelemällä amppelin kukkaruukulle sopivan alusastian.



Liimasin sinivoittoisia sirpaleita lasikulhon pintaan,ja jätin liimaukset kuivumaan. Aamulla kun rapsuttelin puukolla liikoja liimoja sirpaleiden väleistä, onnistuin saamaan sormiini monta viiltoa. Liimasin nimittäin sirpaleita aika huolettomasti, enkä niin välittänyt olivatko ne samaa paksuutta. Siellä täällä koholla olevat posliinimurut osuivat ärsyttävästi sormiin, ja homman loppuvaiheessa minulla oli neljä laastaria muistutuksena sirujen terävistä nurkista.

Saumasin mosaiikit siniseksi sävyttämälläni laastilla, jonka sekaan kaadoin hopeakimalletta. Sitä olisi pitänyt laittaa enemmän, jos mieli kimalteen erottua kunnolla. 


Läiskin laastia reilun kerroksen saadakseni terävät kulmat piiloon.


Liiat laastit rapsuttelin puukolla pois vasta, kun laasti oli aivan kuivaa. 


Rapsuttelin laastia myös palojen ympäriltä, koska halusin röpelöiseksi jättämääni pintaan myös hieman värieroja. 


Kun huuhtaisin laastin pölyt pois, tuli astian todellinen väri taas näkyviin. Sirujen terävät kohdat jäivät rosojen alle, kuten oli tarkoituskin. Mosaiikkeja esille kaivaessani tein vahingossa pari koloa paikkoihin, joissa ei siruja ollutkaan. Kuoperot sai piiloon erikeeperillä, johon sotkin hiomispölyä. Ei aavistustakaan kestävätkö paikat, mutta toistaiseksi niitä ei juurikaan erota. 


Yksi ongelma ilmeni, kun ahdoin astiaa amppeliin. Astian yläreunasta irtosi muutama laastimuru. En tiedä mistä se johtui. Kenties liukkaasta lasipinnasta tai liian paksusta laastikerroksesta. Täytyy joskus laittaa laastista muutamia paikkoja paljaisiin kohtiin. 


 Lisää mosaiikkitöitä löytyy tunnisteella mosaiikit.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää