Vaatteita vuosikymmenten takaa

Vanhoja mutta käyttökelpoisia vaatteita löytyi varastoistani lisää. 

Vanhoista vaatteistani voi lukaista lisää näistä linkeistä

Vaatemuotia 1960-luvulta ja Manttelinperijä

Isäni vanha smokkiliivi oli yhteen aikaan suosikkivaatteeni. Osa napeista oli hukkunut, joten vaihdoin loputkin tinanappeihin. Liivi on 1940-1950 -luvulta, jolloin kankaat vielä tehtiin kestämään.

Vanhemmiten vatsakas isäukko oli nuorena ollut hoikka poika. 

Lasten ja nyt lastenlasten keijuvaatekopassa on kai ainoan tehdasvalmisteisen pyjamani nuttu. Pyjaman vaaleanpunaiset housut ovat varmaan hajonneet, mutta nuttu on moitteettomassa kunnossa. Yöpuku on 1960-luvulta, ja muistan miten tykkäsin takin pienistä taskuista.

Keijuvaatteet ovat yhä suosiossa. Viime viikolla 3-vuotias Eden kulki yhden päivän vanhassa alusmekossani. Eden puki tekokuituisen mekon huolettomasti collegepöksyjen- ja paidan päälle ja ulos lähtiessä tunki helman toppahousujen sisään. 7-vuotias Seela pukeutui äitinsä Heidin morsiusmekkoon ja taikurinviittaan. Edellisellä käynnillä tytöt tekivät tanssiesityksen vanhoihin mekkoihini pukeutuineina.

Myös risuaita-niminen leninki on kuin uusi. Jostain syystä Aino-tätini oli poikkeuksellisesti ostanut Tainalle ja minulle mekot. Tavallisesti täti ompeli tuliaiset. 

Tainan mekko oli nimeltään merituuli. Minulla on tämä mekko kansakoulun jossain luokkakuvassa, muistaakseni kolmannen tai neljännen luokan. Mekko on siis 1960-luvun loppupuolelta. 

Sininen samettihattu taisi olla vuoronperään kaikkien perheemme lasten käytössä. 

Kimaltavan, itsetehdyn mekon ostin työpaikkani kirpusta parilla eurolla. Taisin tarvita sitä johonkin esitykseen. Mekon ommellut mummeli kertoi tehneensä sen 1960-luvulla johonkin juhlatilaisuuteen. 

Väri ei ole suosikkejani, mutta onhan se hieno mekko. 

Mekon ainoa krumeluu on kultanauha kaula-aukossa ja hihansuissa.