Tuunausten tuunauksia ja villasukkia
Kesällä ostin kirpusta liian suuren mekon, jonka muutin pitkäksi hameeksi näin
Silloin ompelin pitsit kiinni vain yläreunoistaan.
Nyt jatkoin tuunausta siten, että ompelin pitsit reunoista kiinni toisiina niiltä osin kun se oli mahdollista. Koska osa pitseistä on pitempiä kuin naapurinsa, jäivät niiden reunat yhä heilumaan vapaasti. Se oli pieni muutostyö, jolla on yllättävän iso vaikutus hameen ulkonäköön.
Se siis olisi ollut ihan pikkuhomma, jos olisin langoittanut koneen huolellisesti. Kyllä se kone jotenkin raksutti vähän erilailla kuin tavallisesti, mutta jatkoin vaan ompelua. Viimeisen ompeleen kohdalla satuin kääntämään helmaa, ja mitä näinkään. Alalanka oli koko ajan mennyt ihan myttyyn, ja ompeleet purkautuivat yhdellä vetäisyllä.
Joku aika sitten tuunasin isän vanhan hatun käyttööni näin
Tuunaus oli ihan hyvä, mutta hattu jäi liian väljäksi. Se valui koko ajan silmille, mikä oli aika rasittavaa. Ratkaisin ompelemani nauhan toisen reunan, tungin sen alle ohuenohutta superlonia, ja ompelin nauhan takaisin kiinni.
Nyt hattu pysyy päässä kuin liimattuna kovallakin tuulella.
Samalla kun katson telkkaria tai videoita, syntyy neuleita kuin itsestään. Nämä 43-koon sukat tein seiskaveljeksistä kolmosen puikoilla, 12 silmukkaa per puikko. Varren ja sukkaosan päällispuolen neuloin yksnurinyksoikein-systeemillä kärkikavennuksen alkuun saakka.
Missu esittelee Nuotin sukkia.
Nuotin sukissa aloitin ensimmäisen sinisellä ja toisen violetilla langalla. Ne ovat kyllä samankokoiset, vaikka kuvassa etummainen sukka näyttääkin pitemmältä.
Neulepuikot, pyöröpuikot, virkkuukoukut, päättelyneulat ja parsinsieni säilyvät hyvin pahvilaatikossa, jonka päällystin joskus lautasliinoilla decoupagesysteemillä. PItkä puikot eivät valitettavasti sovi samaan laatikkoon. Ne sojottavat pystyssä vanhassa lasisessa lampunkuupassa niin korkealla, ettei Missu pääse niihin käsiksi. Ei ainakaan toistaiseksi.
