Villasukkia vilukissoille, lukemista kirjafaneille
Ostin kokeeksi kolme kerää Kivijalka kaupunki -lankaa. Lanka on tekstin mukaan hyvien villasukkien perusta. Koostumus on 75 villaa, 25 polyamidia, pesu 30 asteessa.
Hyvää neulomislankaa se on. Kolmepuolosilla neuloin. En tiedä, miksi lanka valmistetaan Turkissa.
Siniraitaiset ovat seiskaveljestä. Näissä pöljäilin sillä tavalla, että ensimmäisen sukan varressa on enemmän joustinta kuin toisen. Ei se haittaa. Nilkassa kuitenkin joustinta on molemmissa. Paksuus on aika samanmoinen molemmissa langoissa, ja nämäkin tein kolmepuolosilla.
Tykkään kovasti vanhasta Hercule Poirot -sarjasta, jossa Poirotin roolissa on David Suchet, ainoa oikea Poirot. Mielenkiintoista oli lukea kirja, jossa näyttelijä kertoo valmistautumisestaan Agatha Christien luoman Poirotin rooliin. Se ei käynytkään ihan tuosta vain, vaan rooli vaati paljon perehtymistä ja harjoittelua.
Mutta kyllä siitä sitten tulikin hyvä. En voi ollenkaan katsoa toisten näyttelijöiden Poirot-tulkintoja, koska ne ovat ihan vääränlaisia.
Vähän pitkästyttävää oli niin monessa kohdassa lukea listoja vastanäyttelijöistä, ohjaajista ja koko tuotantotiimistä, mutta ehkä ne kuuluvat asiaan.
Hauskoja olivat kohdat, joissa Suchet kertoi Poirotin ja ohikulkijoiden kohtaamisista filmausten ulkopuolella. Luultavasti käyttäytyisin juuri noin, jos kohtaisin Poirotin livenä.
Nina Georgen Uniin eksyneet ei aluksi oikein iskenyt. Olin jo jättämäisilläni sen kesken. Hyvä kun en jättänyt, koska kirja kehkeytyi pian koukuttavaksi. Loppu ei ollut niin onnellinen kuin toivoin, mutta ehkä mieluinen loppu olisikin ollut liian epäuskottava.
Kauko Röyhkän Marjatan poika jäi valitettavasti vähän kesken, joten joudun lainamaan sen joskus uudestaan. Kirja on ihan uusi, ja siinä oli vain lyhyt laina-aika. Kirja oli ensin äidillä luettavana, ja minä unohdin lukea sen ennen vanhempia kirjoja.
Elämäni kirjakauppiaana ja Kalmakääryleitä murhakastikkeessa olivat jonkinasteisia pettymyksiä.
Elämäni kirjakauppiaana kuulosti niin houkuttelevalta, että odotin suurta lukuelämystä. Valitettavasti kirja ei ollut niin hauska kuin luulin. Kalmakääryleitä murhakastikkeessa oli jotenkin, mitenhän tuon sanoisi, kiireellä tehty. Tai ainakin se tuntui siltä.
Kirjapostauksia löytyy lisää tunnisteella kirjat.
